Vs: Working Abroad

Tänään on jo lauantai. Uskomatonta, miten aika menee niin nopeasti! Keskuspuistolaiset viettivät eilen täällä viimeistä iltaa, ja kävimme juhlistamassa sitä juhlaillallisella. Eilen oli ensimmäistä kertaa kunnolla kesäinen fiilis, ja auringossa tarkeni t-paidassa.

Viimeisen vuoden opiskelijoilla oli eilen perjantaina viimeinen varsinainen koulupäivä, ja he tekivät kepposia ja esityksiä muille opiskelijoille sekä tekivät pilaa opettajista. Vähän niin kuin penkkarit meillä Suomessa. Viimeisen vuoden opiskelijat tietävät, että heille on jo annettu arvosanat, joten eipä heitä kuulemma ole tällä viikolla enää koulussa muuten näkynyt. Opiskelijat tekevät täällä kirjalliset lopputyöt, jotka ovat tällä hetkellä tarkastettavina. Kokkien lopputyö on esimerkiksi suunnitelma juhliin. Lopputyöhön sisällytetään myös lyhyt englanninkielinen osio. Ensi viikolla heillä alkaakin jo loppukokeet. Opiskelijat, joiden kanssa olen jutellut, ottavat loppukokeet aika rennosti; heillä on sellainen tunne, että ovat tehneet voitavansa. Osalla on tiedossa myös yliopistojen pääsykokeita. Monet täältä Mikulovista siirtyvät Brnoon opiskelemaan.

Hotellialan opiskelijat tekivät eilen projektitöitä liittyen uuden hotellin perustamiseen. Heidän oli aika vaikea päästä alkuun, mutta lopputuotokset olivat hienoja! Opiskelijat tekevät täällä enimmäkseen mitä pyydetään, mutta heitä on kuulemma toisinaan vaikea saada todella innostumaan mistään. Myös poissaolot ovat joidenkin kohdalla ongelma.

 Ensi viikolla kokeilemme kokkien kanssa englannin integrointia ammattiaineeseen opetuskeittiössä. Blanka uskoo autenttiseen kieltenopetukseen, mutta sitä on täällä todella vaikea järjestää. Ammatinopettajat eivät halua vieraita omiin ”valtakuntiinsa”, eivätkä oikeastaan edes näe mitään pointtia samanaikaisopetukselle. Eivät, vaikka sen vaikuttavuutta oppimistuloksiin perustelisi tutkimuksella, kuten Blanka. Aika surullista. Toinen haaste on tietysti sitten resurssien vähyys.

Nyt lähden viikonlopun viettoon Brnoon, joka on Tsekin tasavallan toiseksi suurin kaupunki (n. 300 000 asukasta). Täältä on sinne 60km matkaa.

Iloista Vappua sinne Suomeen!

-Satu

Kuulumisia Merimieskirkolta

Kuten jo mainitsin, kirkolla tehtiin 1,5 vuotta sitten laaja peruskorjaus. Kiipulan opiskelijat ja pari opettajaa/ohjaajaa olivat kirkolla tekemässä loppusiivousta remontin jälkeen ja he myös laativat siivousohjeet kirkolle. Näillä ohjeilla on hyvä siivota.

T. Marjo Varjoluoto

Lähetetty iPadista



Kirkolla toimintaa pyöritetään monenkirjavan joukon voimin. Palkattuja työntekijöitä on 5, mukaan lukien kirkon johtaja, joka on pääasiassa Brysselissä ja osa-aikainen taloussihteeri. Lisäksi Suomesta on vapaaehtoisia periodiassistenttejä. He saavat asunnon kirkolta ja 150 euroa/kk palkkaa. VapaaEhtoistyöntekijöissä on nuoria opiskelijoita ja jo eläkkeellä olevia ja siitä väliltä. En pysy edes mukana heidän kaikkien kuvioissa. Viime viikon sunnuntaina taisi tulla viimeisin, Marja, joka on kirkolla kesälomiin saakka. Mukana touhuissa pyörii myös paikalla asuvia suomalaisia, mm. 47 vuotta kirkolla pyörinyt Tytti käy viikoittain leipomossa. Useimmat suomalaisnaiset, joita olen täällä tavannut, ovat tulleet aikoinaan Hollantiin (meri)miehen perässä.

Suomen Merimieskirkko painii samanlaisten taloudellisten haasteiden parissa kuin kaikki muutkin. Viime vuoden lopulla päättyneiden yt-neuvottelujen tuloksena sieltä väheni 4,4 henkilötyövuotta ja irtisanomiset sekä osa-aikaistamiset koskivat yhteensä 10 työntekijää. Rotterdamin kirkolla on tehty n. 1,5 vuotta sitten mittava remontti. Kiinteistö on kallis ja yksi merkittävä tekijä kustannusten kattamisessa on tilojen vuokraaminen ulkopuolisille kokous - ym. käyttöön.

Kirkon Suomi-kaupalla myydään suomalaisia tuotteita: Marimekkoa, Muumimukeja, leipää, makeisia jne. Oivariini-rasia maksaa 6,90 euroa ja Fazerin sininen 5,30 euroa. Kuljetuskustannukset tuovat pienen lisän hintoihin. Näin Suomessa asuvana en maksaisi Oivariinista noin paljoa, vaan käyttäisin jotain paikallista tuotetta, mutta tiedä sitten, millaisen himon vuosikymmenten poissaolo Suomesta aiheuttaisi.

Muutaman päivän takaisella Brysselin matkalla oli mukana suomalainen Anu, joka on asunut vuosikymmeniä täällä ja työskentelee opettajana 4-6 -vuotiaille. Hän oli juuri nyt kahden viikon lomalla. Kouluissa on lomaa näin keväälläkin. Kesäloma on 6-7 viikkoa ja se ei ala kaikilla yhtä aikaa vaan porrastetusti. Hollanti on pieni maa. Asukkaita on n. 16 miljoonaa ja pinta-alaltaan se on huomattavasti pienempi kuin Suomi, n. 1/8 Suomen pinta-alasta. Kaikki eivät mahdu lomailemaan yhtä aikaa.

En ole vielä merimiestä nähnyt, mutta eilen haimme satamasta yhden rekkamiehen saunomaan. Nykyisin merimiehiä ei kovin paljoa käy kirkolla, koska aikataulut laivoilla ovat tiukkoja ja heillä ei aina ole aikaa lähteä maihin. Myös netti on vähentänyt tarvetta tulla kirkolle lukemaan lehtiä ja pitämään yhteyttä kotimaahan. Etukäteen luulin laivakeikkojen tarkoittavat sitä, että merimiehille mennään antamaan laivoille "sielunhoitoa", mutta usein heitä kuljetetaan maihin baariin ja illalla takaisin laivaan.

Working Abroad

Kolmas ja neljäs päivä

 

Ahoj ja terveisiä aurinkoisesta Mikulovista! Aika kylmä täällä kyllä tosin on, varsinkin aamuisin. Ilmeisesti täällä on ollut myös hallaa, koska täkäläinen kollegani kertoi, että heidän perheen viinitilalla orastavat viiniköynnökset olivat paleltuneet.

Olen pitänyt opiskelijoille tunteja liittyen Suomeen (kokeille ruokakulttuurista, hotellialan opiskelijoille turismista ja lukiolaisille yleisesti), ja se on ollut tosi mukavaa. Opiskelijat ovat kiinnostuneita, puheliaita ja ystävällisiä, aivan mahtavaa. Olin tuonut mukanani suomalaisia makeisia ja karkkitastingit ovat olleet tietysti hitti; ainoastaan turkinpippurit ovat monelle hieman liian eksoottisia. Tänään olin yksinkin pitämässä tuntia lukiolaisille, jotta Blanka sai mahdollisuuden vielä käydä tervehtimässä keskuspuistolaisia. Sain opiskelijoilta aplodit tunnin jälkeen. :) 

Työpäiväni eivät ole olleet hirveän pitkiä, suunnilleen kahteen, mutta täytyy myöntää, että olen kyllä aika poikki iltapäivällä. Kuitenkin vieraalla kielellä kommunikoiminen koko päivän, paljon uusia ihmisiä, nimiä ja paikkoja vievät veronsa. Iltaisinkin on ollut aika paljon kaikkea tekemistä. Eilen tapasimme joitakin täkäläisiä opettajia viinilasillisen merkeissä ja tänään menimme työpäivän jälkeen kahville suomalaisen kollegani Mervin, Blankan ja erään täkäläisen nuoren naisen kanssa. Olemme kyllä huomanneet, että opettajan työssä on monia universaaleja aspekteja, mistä riittää paljon puhuttavaa.

Täällä Tsekeissä koulu aloitetaan 6(-7) - vuotiaana ja peruskoulu on yhdeksänvuotinen, kuten meilläkin. Peruskoulun jälkeen mennään toiselle asteelle, ja valita voi 3-vuotisen ammatillisen koulutuksen, nelivuotisen ammatillisen koulutuksen "maturita-tutkinnolla" tai nelivuotisen lukiotyyppisen, yliopisto-opintoihin tähtäävän koulutuksen ('grammar school'). Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat opiskelevat erityisoppilaitoksessa työvaltaisesti esimerkiksi ravintola- ja hoitoalan avustaviin tehtäviin parivuotisessa koulutuksessa. Lisäksi on TELMA-tyyppistä opetusta vaikeimmin vammaisille. Inkluusioajattelua on lähestytty siinä mielessä, että täällä Mikulovissa toimivat eri oppilaitokset (mitkä mainitsin yllä) ovat yhdistyneet saman organisaation alle. Kuitenkaan käytännössä inkluusiossa ei olla vielä kovin pitkällä, vaikka toki yleislinjoillakin on opiskelijoita, jotka tarvitsevat jonkinlaista erityistä tukea. Henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia tehdään yleisellä puolella, mutta ihan yksittäisiä. Erityispuolella henkilökohtaistetaan tietysti sitten kaikki opiskelijat. 
Joissakin aineissa, kuten esimerkiksi englannissa, joidenkin ryhmien kohdalla opiskelijoiden lähtötaso on testattu ja heistä on muodostettu tasoryhmät. Muuten oppitunneilla ei opetusta eriytetä käytännössä ollenkaan. Yritin selittää muutamalle opettajalle yksilöllisen oppimisen mallia, mutta he eivät kertakaikkiaan pystyneet ymmärtämään koko kuviota. Täällä on selvästi koulusysteemi murroksessa, mutta haasteet ovat tietyllä tavalla erilaisia, kuin meillä.

Koulussa on valokuvaus kielletty, mutta yritän laittaa kuitenkin joitakin kuvia myöhemmin.

-Satu

Säätiedotus: +18 astetta!

Rakeita parvekkeella

Paikallinen eriste parvekkeen oven edessä. Välillä on tuullut niin kovaa, että pötkö on vierinyt lattialle :)

Lähetetty iPadistaMutta ei ulkona vaan sisällä. Melko viileätä. Ihan vielä en ole tottunut, vaan nukun villasukat jalassa kahden peiton alla. Aamuisin täytyy hetki kerätä rohkeutta ja hengittää syvään, ennen kuin kömpii peittokasan alta pois.

Working Abroad Mikulov, Tsekki

Working Abroad

Satu Hemming

Keskuspuiston ammattiopisto

Aika: 24.4-6.5.2016

Paikka: Mikulov, Tsekki

Työtehtävät: englannin opettajan työparina toimiminen

 

Ensimmäiset päivät

 

Olen tullut tänne kahdeksi viikoksi työskentelemään paikallisen englanninopettajan, Blanka Vankovan, työparina. Idea tämän tyyppiseen yhteistyöhön muodostui, kun olin loppusyksystä täällä kokkiopiskelijoiden vaihdossa tukihenkilönä. Huomasimme, että meillä on paljon puhuttavaa kielten opetuksesta, ammatillisesta koulutuksesta, erityisopetuksesta jne. Saimmekin yllättäen yhteistyölle mahdollisuuden ja raamit tämän projektin myötä. Itse olen tottunut samanaikaisopetukseen, mutta Blankalle tämä työskentelytapa on uutta. Olemme olleet sähköpostitse yhteydessä ja suunnitelleet tuloani, mutta tarkempi ohjelma ja työtehtävät muotoutuvat tässä matkan varrella. Saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska suoritan tässä myös ammatillisen erityisopettajan opintoihin liittyvää opetusharjoittelua.

Minun oli aika helppo lähteä tänne, kun paikka oli entuudestaan tuttu, ja tiesin hieman, mitä odottaa. Ensimmäisellä viikolla täällä on myös opiskelijavaihdossa ryhmä keskuspuistolaisia, ja on mukavaa, kun on tuttua seuraa. Hauska tavata taas myös paikallisia tuttujani.

Olen ollut jo kaksi päivää töissä, ja yhteistyö Blankan kanssa on ollut alusta lähtien vaivatonta. Opetusryhmät ovat mukavan kokoisia, noin 15 opiskelijaa, ja hyvin heterogeenisiä. Opiskelijat ovat rauhallisia, mukavia ja kohteliaita, eikä työrauhaongelmia juurikaan esiinny. Opettajiin suhtaudutaan kunnioittavasti ja heitä puhutellaan "hyvä opettaja". Opettajien ja opiskelijoiden välit ovat paljon muodollisemmat kuin meillä. Yleisammattikoulun puolella opetus on hyvin koulumaista, muistuttaa paljon meidän lukiota. Kerron myöhemmin lisää täkäläisestä koulusysteemistä. Tulee oikeastaan omat kouluajat mieleen – kello soi tunnin päättymisen ja alkamisen merkiksi ja opiskelijat nousevat seisomaan opettajan tullessa luokkaan.

Olen siis päivittäin mukana Blankan tunneilla, ja nyt alussa olen toiminut avustavana opettajana – kierrellyt luokassa ja auttanut opiskelijoita tehtävissä. Tasoerot ovat täälläkin suuret ja osa opiskelijoista tarvitsee aika paljon tukea, kun taas osa etenee paljon nopeammin. Opiskelijat suhtautuvat minuun uteliaasti ja valtaosa juttelee kanssani mielellään englanniksi. Opettajat täällä eivät puhu kovinkaan paljon englantia, mutta onneksi osaan myös saksaa. Tänään sain osallistua opettajien kokoukseen, missä päätettiin, ketkä opiskelijat saavat osallistua loppukokeeseen. He päätyivät siihen ratkaisuun, että kaikki saavat yrittää koetta, vaikka pieni epäilys onkin, etteivät kaikki tule sitä läpäisemään. Kokouksessa minut myös esiteltiin "virallisesti" mikä johti siihen, että moni opettaja halusikin minut heti myös omille tunneilleen. Kiinnostaisi kyllä nähdä mahdollisimman paljon erilaisia juttuja, mutta saapa nähdä mihin aika riittää..

Huomenna pidän ravintola-alan opiskelijoille tunteja suomalaisesta ruokakulttuurista. Jouduin hieman jo muuttamaan suunnitelmia, kun tajusin, että täällä ei ole tietoakaan mistään digiloikista, ei edes digiryömitä vielä. Se on toisaalta ihan virkistävää, back to basics!

-Satu

Brysselin kuvat

Surullinen Maalbeekin metroasema

Katunäkymä Brysselin Merimieskirkon kohdalta

t. Marjo

Lähetetty iPadistaKokeilen vielä Brysselin kuvia. EU-parlamentti

Happy in Holland

>
> Tänään on vapaapäivä. Sateinen Bryssel nähty. Parempi täällä. Rotterdam on kaunis ja idyllinen.
> Kuvat EU-parlamentti, katunäkymä Brysselin Merimieskirkolta ja surullinen Maalbeekin metroasema.
>
>
>
>
>
> T. Marjo
>
>
> Lähetetty iPadista

Fwd: En suotta pelännyt

>
>
>
> Etukäteen pelkäsin/hermoilin matkassa eniten iPadia, wlania, data romingia ja mitä kaikkea muuta tarvitseekaan ottaa huomioon ulkomailla älylaitteiden kanssa. Huoleni ei ollut turha. Tekstit tulevat Working abroad -blogiin miten sattuu, nyt kirjoittamani pitkät tekstit kuvineen eivät lähde ollenkaan. Epäilemättä käyttäjän kömpelyyttä, mutta hermostuttaa.
>
> Tässä siis tiivistelmä lauantai- ja sunnuntaipäivistä. (Se pitkä teksti ei ehkä koskaan saavu minnekään.)
> - lounaan valmistelua, leipomista ja siivoamista.
>
> Täsmennän edellistä viestiä. Jumalan palveluksessa en saarnannut vaan luin tekstejä. Niillä lienee jokin ero, alan termistö ei ole minulle kovin tuttua. Lisäksi keräsin kolehdin. Hyvin meni. Harjoittelin tekstejä edellisenä iltana ja iloitsin etukäteen, että olin jo muutaman kerran saarnannut kotona. Kokemusta siis oli.
>
> Kirkkokahvien jälkeen oli vuorossa vaateiden tuunauspaja. Koossa oli innokas joukko naisia ja ompelukoneita. Ensin ajatuksena oli mm. korjata kirkon vanhin kasukka, 20-luvulta, mutta niin vanhaan ja arvokkaaseen tekstiilin ei voi tahrojen peitoksi aplikoida tulppaaneja, joten jätimme sen ennalleen. Se päätyköön lasivitriiniin koristeeksi. Jotain saimme kuitenkin aikaiseksi ja mukavaa oli. Toivottavasti tästä tulee kirkolla perinne. Minun kansainvälinen designerin ura ei ehkä vielä tästä lähtenyt lentoon, joten ilmeisesti palaan Bovalliukseen.
>
> T. Marjo Varjoluoto/Bovallius Jyväskylä
>
> Lähetetty iPadista

Toinen päivä

Täytyy alkaa harjoitella 😇

Lähetetty iPadistaKämpillä klo 19.45. En jaksa nyt kirjoittaa mitään. Minulta kysyttiin ennen lähtöä, mitä tulen tekemään Merimieskirkolla. Vastasin: "Kaikkea mahdollista, mutta en saarnaa." Ja tässä tehtäväni huomiseen Jumalan palvelukseen:

Hieno päivitys

Lähetetty iPadistaOlisikin ollut liian helppoa, jos blogikirjoitus olisi sujunut yhtä hienosti kuin ensimmäisellä kerralla. iPad tekee kummia merkkejä ja teksti ja kuvat tulevat omituisessa järjestyksessä.

Finse Huis

Jotenkin tällainen keski-eurooppalainen pöly on hauskempaa siivota kuin keskisuomalainen.
Iltavuorossa Merimieskirkolla tutustuin tiloihin, leivoin sämpylöitä, kuorin perunoita.

Lähetetty iPadistaEnsimmäinen työpäivä Rotterdamin Merimieskirkolla.
Tästä se lähti, huoneen siivousta.

Täällä. Perillä.

Lähetetty iPadista

Lähettäjä: Marjo Varjoluoto <marjo.varjoluoto@bovallius.fi>
Päiväys: 22. huhtikuuta 2016 klo 8.15.27 UTC+2
Vastaanottaja: Marjo Varjoluoto <marjo.varjoluoto@bovallius.fi>

Täällä. Perillä.

Terrorismin lonkerot ulottuvat pitkälle, myös Bovallius-ammattiopistoon Jyväskylään.
Nopealla aikataululla tullut, varsinaisen hakuajan jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus hakea Working Abroad -vaihtoon. Kohteeksi valitsin Benelux-maiden Merimieskirkon Brysselissä. Rotterdam olisi kiinnostanut myös, mutta kirkon johtaja Jarmo Karjalainen ehdotti Brysseliä. Siellä olisi tarvetta marras-joulukuun vaihteessa, kun siellä on suuret joulumyyjäiset.
Etukäteisvalmisteluja en paljoa tehnyt, lennot oli varattu. Olohuoneen lattialla oli tyhjä matkalaukku. Lähtö olisi maanantaiaamuna klo 05.00. Edeltävä päivänä, sunnuntaina, aamukahvilla avasin päivän lehden ja siinä se oli: Brysselin terroriuhka 4/4, korkeimmalla tasolla. Päivän kiersin tyhjää matkalaukkua, viestittelin ja soittelin kirkonjohtajan kanssa, pakkaanko vai en. En ole koskaan seurannut ulkomaan uutisia niin aktiivisesti kuin sinä päivänä. Lopulta illalla klo 20 päätimme Jarmon kanssa yhdessä, että Brysseliin ei kannata lähteä. Matkalaukku jäi tyhjäksi.
Koskaan ei ole Kyllönmäen kipuaminen tuntunut niin raskaalta kuin seuraavana päivänä. Se siitä sitten. Aika loppuu, joulu tulee, hanke päättyy.
Mutta hanke saikin jatkoaikaa. Annoin joulun tulla, vuoden vaihtua ja Brysselin rauhoittua. Tammikuussa otin uudelleen yhteyttä Brysselin Merimieskirkkoon ja olin edelleen lämpimästi tervetullut. Ajankohdaksi ehdotettiin huhti-toukokuun vaihdetta. Nice. Aika kului ja matka lähestyi. Eräänä päivänä sain soiton kesken työpäivän: "Oletko kuullut uutisia? Terrori-isku Brysselissä, useita kuolleita, ihan Merimieskirkon kulmilla." Ei siis enää uhka, vaan isku.

Harmitti, huolestutti, epäilytti. Ei minulla ollut oikeasti hätää, kaikki kädet ja jalat tallessa, läheiset hengissä, mutta kuitenkin.... Bryssel ei tuntunut enää houkuttelevalta paikalta. Mitä teen, lähdenkö Brysseliin, unohdanko koko jutun, löydänkö nopeasti uuden paikan. Jonkin aikaa mietittyäni otin yhteyttä Benelux-maiden  uuteen kirkon johtajaan, Katri Oldendorffiin ja kysyin, olisiko Rotterdamin kirkolla tarvetta ja kyllä, olin lämpimästi tervetullut, voisin tulla sinne. Asiat alkoivat rullaamaan.

Täällä. Perillä. Keväisessä Hollannissa. Rotterdamissa. 21.4.2016 klo 19.45. Asioilla on tapana järjestyä 😊

Lähetetty iPadista