Kuudes päivä "Edissä"

Kuudes työpäivä Edissä

Tänä aamuna bussi oli tupaten täynnä työmatkalaisia ja äitejä pienten lasten kanssa kouluun/päiväkotiin menossa. Lähestyvä Halloween -päivä näkyi lasten asusteissa. Ensimmäistä kertaa kaivoin sateenvarjon repusta, lämpimästä syysilmasta nauttien kävelin loppumatkan työpaikalleni ihaillen kauniita hortensioita matkan varrella.

Työpäivä oli kiireinen, Halloweenista ei ollut tietoakaan, asiakkaita saapui tasaiseen tahtiin. Osa ihmisistä on jo tuttuja minullekin, on mukava moikata ja vaihtaa muutama sana heidän kanssaan.

Bakery Skills – ryhmässä oli kaksi uutta poikaa, joista heti alkuun sain informaatiota. Onneksi haasteelliset tilanteet ovat tuttuja omassa työssäni, joten Lemon Drizzle -kakku valmistui ajallaan sekä suomalaisella reseptillä muffinit. Tänään maistelin uppopaistettuja Haggis-pullia (sisäelimistä valmistettu skotlantilainen perinneruoka) chilikastikkeen kera, makuja on monia! Täkäläisessä lounasruokakulttuurissa korostuu ranskanperunoiden runsas käyttö, kasviksia käytetään lähinnä alkuruokakeitoissa sekä salaateissa, joita ei kovinkaan runsaasti mene lounaalla. Työmatkani varrella tapaan päivittäin koululaisia, lähes jokaisella on kädessään ranskanperuna-annos tai chipsipussi ja virvoitusjuomapullo, koulun läheisyydessä on ”grilli”.

Työpäivän päätteeksi juttelin vielä vapaaehtoisen työtekijän kanssa, toivotamme hyvät viikonloput ja sitten työvaatteiden vaihtoon. Päivä oli vaihtunut aurinkoiseksi ja mukavan lämpimäksi, sään vaihtelut ovat tyypillisiä näillä leveysasteilla.

Haggis Rolls –annos ranskanperunoilla, tottakai.

Terveisin työsäoppija,

Kaisa Cafe Training –projekti, Edinburgh

Viides päivä "Edissä"

Viides päivä ”Edissä”

Tänään torstaina oli reipas työpäivä. Aloitimme työssäoppijoiden kanssa tilausleivonnaisten valmistuksella. Reseptien tulkinnassa ovat omat haasteet painomittojen käytössä. Osa nuorista ymmärtää vain unssit. Onneksi vaaka näyttää myös grammat. Valmistimme isommat erät juusto -ja kirsikkaskonsseja illan tilaisuuteen. Ohjelmassa oli myös työesiliinojen silitystä, eilen leivontavuorossa ollut nuori uskaltautui juttelemaan tänään minulle enemmän. Vaihdoimme kuulumisia ja juttelimme Suomesta. Työpäivä jatkui keittiössä astiahuollon parissa, salilla otimme vastaan asiakkailta lounastilauksia sekä veimme ruoka-annoksia pöytiin.

Työssäoppimispaikassani voin suurella ilolla katsoa, miten henkilökunta ja pidempään toiminnassa olleet nuoret suhtautuvat asiakkaisiin. Siinä olisi opin paikka moneen yhteisöön, niin lämpimän vastaanoton asiakkaat saavat, aito välittäminen läheisestä näkyy päällepäin.

Skonssien leivontaa

Terveisin työssäoppija,

Kaisa

Cafe Training projekti, Edinburgh

Pariisi, Ranska 28.10.-30.10.

Loppuviikko on mennyt työn merkeissä. Aamulla herään kello 7:00. Syön aamupalan. Sitten lähden kävelemään
metro asemalle ja matkustan RER B junalla työpaikalleni. Välillä metrot ovat todella täynnä väkeä. Aina joku yrittää
ahtautua jo täyteen metroon. Metroon siis mahtuu jos ovet vielä pystyvät sulkeutumaan. Ahdas metro on ihanteellinen
paikka taskuvarkaalle, joten on oltava tarkkana omista tavaroistaan. Työt lopetan noin klo 18:00.
Tämän jälkeen käyn usein ruokaostoksilla ja tulen metrolla majapaikkaan noin klo 20:00.

Blogien käyttö ulkoisen viestinnän kanavana on yrityksissä kasvanut ja tullut hyvin tärkeäksi. Instituutissa suunnitellaan
asiakkaiden haastatteluja blogiin. Perehdyin uuteen blogitekniikkaan, jossa on mahdollista käyttää tasoja.  On hyvä
painottaa opiskelijoille blogin tekemisen tärkeyttä.

Instituuttiin tulee paljon kyselyitä Suomen Lappiin suuntautuvasta matkailusta. Aloin kehittämään sivustoa, jossa hotspotteja
painamalla saa lisätietoja valitusta matkakohteesta Instituutin käyttöön.

Mikäli infossa tarvitaan apua niin olen välillä osallistunut asiakaspalveluun. 

Viikon viimeisen päivän kuulumiset

Miten juhlia syntymäpäiviä, jos kaikkeen tarvitsee henkilökohtaisen avustajan? Sen koimme tänä päivänä, kun juhlimme nuoren naisen 18-vuotispäiviä huvipuistossa. Paikalla olivat kahden erityiskoulua oppilaista ne, jotka syntymäpäiväsankari oli halunnut kutsua ja jotka hän koki läheisimmäksi ystävikseen. Paljon suukkoja, halauksia ja silityksiä, vaikka kaikkeen tarvittiin apua. Liikuttavaa oli myös nähdä sukulaisten ja etenkin vanhempien ilo juhlasta, jonka viettäminen yhdessä ei ollut itsestään selvyys. Onnittelulaulu laulettiin neljällä eri kielellä sillä niin monikulttuurinen onnittelijajoukko meitä oli paikalla. Syntymäpäiväkakussa oli vain yksi kynttilä, koska kynttilän puhaltaminen sammuksiin on aina suuren työn takana. Me terveet emme sitä vain aina muista. Koska puhaltaminen onnistui täydellisesti, se tehtiin vielä toisenkin kerran! Jospa päivän sankari saisi puhaltaa vielä monta kertaa kakkunsa kynttilät sammuksiin ennen kuin hänelle sytytetään kynttilät. Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Oslo Vo Nydalen 5.päivä

23.10.2015 Oslo Vo Nydalen

Viimeinen päivä Nydalenissa alkoin tietokonetunneilla. Ryhmässä oli viisi mielenterveyskuntoutujaa, jotka työstivät omista kuvista kalenteria ensi vuodelle. Ryhmäläiset ottivat minut hyvin vastaan ja useampi heistä halusi esitellä itse ottamiaan kuvia minulle. Useammalla heillä oli kauniita kuvia, uskomatonta taitellista silmää - upeita otoksia. Vaikka itse ajattelin ja näin, että näillä henkilöillä olisi valtavasti annettavaa ja potentiaalia yhteiskunnan hyväksi, eivät he kuitenkaan psyykkeeltään olleet ollenkaan valmiita työnelämän haasteisiin. Onneksi heillä on tällainen mahdollisuus saada esittää omia taitojaan toisille. Talossa järjestetään myös erilaisia näyttelyitä, joihin he voivat tuoda omia töitään. Nydalen Vo ja Kööpenhaminalainen vastaava oppilaitos järjestävä joa kevät yhteisen taidenäyttelyn, jossa opiskelijoiden työtä ovat esillä. Näyttely on vuoro vuosin Kööpenhaminassa ja Oslossa. Tämän vuoden toukokuussa näyttely oli Kööpenhaminan kaupungintalolla.
                 

Päivä ja viikko päättyi keskusteluun ohjaavan opettajani kanssa. Kävimme vielä läpi viikon tapahtumia ja keskustelimme siitä, mitä olimme toisiltamme oppineet ja saaneet omaan työhömme vietäväksi.  Olen kovasti kiitollinen kaikille niille henkilöille, jotka antoivat minulle aikaansa ja ottivat minut vastaan omille tunneilleen. Toivon kovasti, että yhteityömme sekä Nydalenin että Skullerudin henkilökunnan kanssa jatkuu ja voimme tulevaisuudessa kehittää yhteistyötä oppilaitostemme välille.

                            

Kiitos Oslo Voksenoppläring Skullerud ja Nydalen!! Tapaamme vielä.

- Tuula

 

 

 

Oslo Vo Nydalen 3. ja 4.päivä

21. ja 22.10.2015 Oslo Vo Nydalen

Tänään oli minulla jännittävä päivä. Heti aamusta oppilaitoksen apulaisrehtori halusi keskustella kanssani ja kuulla kuinka Suomessa aikuiskoulutusta järjestetään, minkälaisia ammattiryhmiä meillä työskentelee oppilaitoksissa ja miten meillä on opiskelijoiden työelämäjaksot järjestetty. Siinä sai meikäläinen laittaa parastaan, että osasi kaikkiin hänen esittämiinsä kysymyksiin antaa tyydyttävän vastauksen.

Sitten kun olin tästä keskustelusta selvinnyt oli vuorossa opetushenkilöstölle esitelmä Suomen koulujärjestelmästä. Viime keskiviikkona aikaa oli esitykselle varattu 30 min ja siellä meni 45min, nyt aikaa oli 60 min ja silti se loppui kesken. Ihmiset olivat todella kiinnostuneita siitä, mitä kerroin. Norjalaisilla on ajatus, että Suomen koulujärjestelmä on niin paljon parempi kuin heidän, että he innoissaan kuuntelivat esitystäni ja ottivat osaa keskusteluun. Täällä Nydalenissa he olivat esittäneet toiveen, että kertoisin myös perusopetuksen erityisopetuksesta. He kiinittivät huomiota, että meidän koulujärjestelmämme tukee oppilaita paremmin kuin heidän järjestelmänsä. Meillä oppimisvaikeuksiin puututaan tehokkaammin ja varhaisemmassa vaiheessa kuin heillä.

Iltapäivästä sain olla seuraamassa kommunikaatioryhmää, joka oli saanut ensimmäisenä Norjassa käyttöön uuden kommunikaatiota tukevan tietokoneohjelman Minspeak.
  
                          
Kolme nuorta herraa ja heidän avustajansa harjoittelivat ohjelman käyttöä keskusteleen aiheesta Espanja. Tämä ohjelman on hyvä henkilölle, jolla ei ole ymmärtämisen vaikeutta vaan vain puheentuottamisen vaikeus. Oslossa järjestetään marraskuussa konferenssi, johon kyseisen ohjelman luoja on tulossa esiintymään. Tämän kommunikaatio ryhmän opettajilla on myös puheenvuoro kyseisessä konferenssissa. Heidän tarkoitus on kertoa kokemuksia prosessista, miten henkilä voi saada kyseisen ohjelman ja miten siihen tulee valmistautua, kuinka ohjelman toimintaa harjoitellaan ryhmässä kommunikoinnissa jne.

Sain olla samojen opettajien kanssa myös seuraavana aamuna eli torstaina seuraamassa liikenneonnettomuudessa vammautuneen henkilön kommunikaation tukemista. Opiskelija ymmärtää puheen mutta hänellä ei ole muuta menetelmää kommunikoida kuin osoittaa ääntelyllä omia ajatuksiaan. Opettajat opastivat opiskelijaa sekä hänen avustajiaan kommunikaatiokoodaukseen. Eli he kertoivat opiskelijalle aina kolme vaihtoehtoa, joista hänen tuli valita yksi. He harjoituttivat asiaa ensin helpoilla asioilla, joista he tiesivät oikeat vastaukset. Sen jälkeen opiskelijan tuli esim. valita musiikki kappale, jonka haluaisi kuulla. Hänelle kerrottiin kappaleiden nimet ja annettiin ääninäyte. Tämän jälkeen hänen piti olla hiljaa muuten, mutta äännähtää vain haluamansa kappaleen kohdalla. Tällainen toimintatapa vaatii usein etukäteen valmistautumista, mutta voidaan käyttää arjen toiminnoissa ihan spontaanistikin. Vaatii kysyvältä osapuolelta tarkaavaisuutta ja kärsivällisyyttä, koska vastauksen saaminen voi kestää.


Oppilaitoksen kanttiinissa oli laminoituna kuvataulu kommunikaation tueksi. Kuvataulua voi käyttää maahanmuuttajat tai ne joilla ei ole puhetta komuunikaatiovälineenä.
                     

Ruokatunnin jälkeen iltapäivällä olin mukana sokean maahanmuuttajan norjakielentunnilla. Tunti oli siis yksilöopetusta yliopistossa opiskelevalle nuorelle, joka haluaa oppia norjaa. Tällä tunnilla tuli myös itselle paljon hyvää kielioppikertausta. Oli kiva kuitenkin huomata, että olisin itse pystynyt opettamaan kyseistä opiskelijaa... oma kielitaitoni olisi riittänyt siihen.

- Tuula

 

 

 

Oslo Vo Nydalen 2. päivä

20. - 21.10.2015 Oslo Vo Nydalen

Tänään aamu täällä Nydalenissa alkoi henkilökunnan yhteisellä koulutuksella, jossa sain olla mukana. Aiheena oli ammattietiikka kouluissa ja opettajien eettinen vastuu.
                                

Profesjonsetikk i skolen - PedagogikkPedagogikk Verdispørsmål er sentralt i læreres arbeid med elever, foreldre og kollegaer når lærere skal avgjøre hva som er en riktig og god handling. Etisk refleksjon er ... Lisätietoja...

Luennoimassa oli paljon aihetta tutkinut ja  tohtoriksi väitellyt amanuenssi Fröydis Oma Ohnstad. Pääsimme yhdessä ratkaisemaan koulumaailman eettisiä kysymyksiä luennoitsijan ohjeiden mukaisesti. Suurimmaksi keskustelunaiheeksi nousi lahjojen vastaanottaminen opiskejoilta, onko se oikein vain väärin, miten lahjojen vastaanottamiseen tulisi opettajien suhtautua.

Luennon jälkeen oli seuraamassa näkövammaisen opiskelijan opetusta. Häntä opastettiin valkoisenkepin käytössä. Harjoittelimme liikkumista oppilaitoksen sisätiloissa. Nydalen vastaa koko Oslon alueen näkövammaisten aikuisten koulutuksesta. Opetus voi siis olla esim. apuvälineiden käyttöönoton opastamista ja ohjausta.


                             
Tämän jälkeen minua perehdytettiin tässä oppilaitoksessa uuteen opetus ja testaus ohjelmaan, jolla arvioidaan aikusen opiskelijan luku- ja kirjoitustaitoa sekä tekstin ymmärtämistä. Testin nimi on Aski Raski. Tämä ohjelma antaa myös hyvät ohjeet opettajalle kuinka edetä opetuksessa eri tasoisten opiskelijoiden kanssa. Varmasti hyvä ohjelma ja oli mielenkiintoista päästä siihen tutustumaan. Ohjelma ja testi tehtiin netissä.


                               
Päivän päätteeksi sain seurata neljän nuoren naisen musiikkituntia. Voi hurja miten taitavia he olivat. On täällä Norjassa vaan hyvät resurssit ehkäistä esim. mielenterveyskuntoutujien syrjäytymistä, vaikka tällaisella aikuisopetuksella.

- Tuula

 

 

 

4. päivä Edissä

Neljäs päivä Edissä

Keskiviikkopäivä valkeni harmaana ja kosteana, mutta leppoisan lämpimässä säässä odottelin bussia työpaikalleni. Tänään tapasin uusia reippaita nuoria, jotka tulivat ajallaan päivän työtehtäviinsä. Leivoimme porkkana-pähkinäkakkua ja suklaakeksejä kahvilaan. Päivän ohjelmaan kuului myös omavalvonnan lämpötilamittauksia ja kirjauksia kylmälaitteista sekä tarjolla olevista ruoista. Inventointia tehtiin kuiva-aineista ja samalla tilauksia ensiviikolle. Työssäoppijat osallistuivat astiahuoltoon sekä annostelivat ja tarjoilivat lounasannoksia asiakkaille. Tänään oli vuorossa kahden nuoren työssäoppimisjakson ohjauskeskustelu, jossa kartoitettiin mm. työllistymistavoitteita, millaisissa työtehtävissä nuori haluaisi jatkossa työskennellä, millaista tukea hän tarvitsee järjestöltä, onko hän mahdollisesti mukana muussa tuetussa toiminnassa, onko hänellä käytössään päivitetty cv. Työpäivän jälkeen etsin suomalaisia reseptejä netistä ja käänsin niitä paikalliselle kielelle.

 

Kuvissa lämpötilamittausta ja porkkanakakun kuorrutus

 

 

Työssäoppimisterveisin,

Kaisa

Cafe Training Project, Edinburgh

Kolmas päivä "Edissä"

Kolmas päivä ”Edissä”

 

Työpäivään saapui kolme nuorta, joista yksi oli ensimmäistä kertaa Centerissa, lisäksi vapaaehtoisia tuli myös kolme henkilöä. Päivän aloitimme resepteihin tutustumalla sekä raaka-aineiden varaamisella. Kävin edellisenä iltana Sainsburystä ostamassa kokojyväjauhoja ja hiivaa tämän päivän leivonnaisiin, valmistimme suomalaisella reseptillä sämpylöitä kasviskeiton lisäkkeeksi.

 

Sämpylät olivat mieluisia, päätimme leipoa niitä myös seuraavalla viikolla.

 

Uuden opettelua on paistaa kaasu-uunilla leivonnaisia, kun samaa aikaan valmistetaan myös päivän uuniruokia.

Työpäivään sisältyi myös loppuviikon tilausleivonnaisten resepteihin tutustumista sekä raaka-aineiden tarkastamista ja työtehtävien suunnittelua.

 

Työpäivän jälkeen iloisia vilkutuksia projektilaisten kesken!

 

Kuvassa tänään leivottuja sämpylöitä, tosin kuva vääristää pulleat lättänäksi!

 

 

 

Työssäoppimisterveisin,

 

Kaisa

Cafe Training Project, Edinburgh

 

Toinen päivä "Edissä"

Toinen päivä ”Edissä”

 

Työpäivään saapuu työssäoppijoita sekä vapaaehtoisia, lisäksi keittiöllä työskentelee vakituinen kokki parin apulaisen kanssa, asiakaspalvelussa on yksi vakituinen sekä pari apulaista. Vakituiset ovat vastuussa lounasruokien valmistuksesta sekä asiakaspalvelusta.

 

Aamupäivällä nuoret valmistivat tuotteita, lähinnä leivonnaisia, joita myydään iltapäivällä kahvilassa. Tänään valmistettiin Iced raspberry biscuits, Chocolate Chip Cookies sekä Chocolate Pear Gateau -leivonnaisia. Nuoret osallistuivat myös lounasruokien valmistuksen avustaviin työtehtäviin kuten kasvisten kuoriminen ja pilkkominen, astiahuolto ja salin siistiminen. Tarvittaessa käydään kaupasta hakemassa täydennystä raaka-aineisiin.

 

Työskentelytilat luovat omat haasteensa, neliöitä ei ole liikaa näin isolle joukolle, mutta lounas ja leivonnaiset valmistuvat ajallaan.

 

Asiakkaita oli kahvilassa jo aamusta alkaen, työt sujuivat kuitenkin rauhallisesti ja jouhevasti hyvässä yhteistyössä.

Lounasaika olikin kiireinen, osalle asiakkaista ruoka tarjoiltiin pöytiin lautasannoksina ja osa ruokalajeista pakattiin annospakkauksiin asiakkaille mukaan.

 

Mukava työpäivä!

 

Kuvassa kahvilaan leivottuja leivonnaisia: Iced raspberry biscuits

 

 

Kahvilan lounasruoka-annos

 

 

 

Työssäoppimisterveisin,

 

Kaisa

Cafe Training Project, Edinburgh

Ensimmäinen päivä "Edissä"

Working Abroad 23.10 – 6.11.2015

Kaisa Ollikainen, Ammattiopisto Luovi

Café Training Project, Edinburgh

Ensimmäinen päivä

Tutustuminen työssäoppimispaikkaan The Broomhouse Centerin alaisen Cafe Training -projektin toimintaan. Projektin esimies Lorraine esitteli henkilökunnan sekä vapaaehtoiset työntekijät ja työssäoppijat.

Cafe Training -projekti on vuonna 1997 käynnistetty, catering-alan ammatillista koulutusta, kurssitoimintaa sekä työhön valmennusta tarjoava Edinburghin ympäristössä asuville erityistä tukea tarvitseville väestöryhmille.

Cafe Training -projekti tarjoaa mahdollisuuden suorittaa puolen vuoden tai vuoden mittaisia yksilölliset tarpeet huomioivia työharjoittelujaksoja sekä vapaaehtoistyötä.

Projekti keskittyy nuoriin, joilla on mm. oppimisvaikeuksia sekä sosiaalisia ja -psyykkisiä ongelmia.

Nuoret ja vapaaehtoiset työntekijät voivat suorittaa kuuden kuukauden mittaisen koulutusohjelman eri aihepiireistä, kuten ruokahygienia, leivonta- ja ruoanlaittotaidot, asiakaspalvelu ja rahan käsittely. Kurssit järjestetään yhteistyössä paikallisen Borders Collegen kanssa.

The Broomhouse Centre on avoin kaikille paikallisyhteisön jäsenille mm. lähialueen vanhukset kokoontuvat kahvittelemaan ohjattuun toimintaan Centerin kabinettiin.

Keskuksessa järjestetään myös lasku- ja kirjoitustaitokursseja, jotka toteutetaan yhteistyössä kaupungin oppilaitoksen kanssa.

Yhteisökahvilan laitteistoa

Yleisesittelyn jälkeen oli vuorossa tutustuminen toimipaikan ruokapalveluihin, joita ovat aamupala, lounas, kahvilapalvelut sekä tuotemyynti.

Projektin esimies kertoi lounaslistan suunnittelusta sekä esitteli käytössä olevat leivonnaisten reseptit sekä kertoi haasteet niiden valmistuksessa.

Cafe Trainingissa mukana oleville nuorille on suunniteltu viikkokohtaiset työpäivät, työvuorossa on 3-5 työssäoppijaa sekä neljä vapaaehtoista, joilla on myös omat työpäivät viikkosuunnitelmassa.

Kahden viikon periodissa tapaan siis kaksi kertaa samat nuoret. Sovimme, että valmistamme nuorten kanssa lounaalle ja kahvilaan myös suomalaisia leivonnaisia. Seuraavaksi oli vuorossa tulevan työpäivän suunnittelua ja raaka-aineiden varaamista.

 

Työssäoppimisterveisin,

Kaisa

Cafe Training Project, Edinburgh

 

 

Päivän kuulumiset

Tänään oli ikimuistoinen päivä monellakin tapaa, koska teimme erityisoppilaiden kanssa retken vuorille ja kävelimme varovasti pitkin vuoren rinnettä. Monelle kävely epätasaisella alustalla on vaikeaa, mutta motivaatio taidon harjoittelemiseen on vahva pienestä pelostakin huolimatta. Näimme vuorille hylättyjä koiria, jotka olivat hyvin ihmisrakkaita. Myös kaksi pientä koiranpentua hellytti kaikkien sydämet. Iltapäivällä harjoittelimme yhden nuoren miehen kanssa itsenäisen elämän taitoja hankkimalla paikalliselta torilta viikonlopun ruokatarvikkeita. Päivän mieleenpainuvin hetki oli, kun palasimme vuorilta ja koulubussimme kuljettaja halusi ajaa Pireuksen sataman kautta, jossa juuri satamaan kiinnittyi pakolaisia Turkista ja Syyriasta kuljettanut alus. Väsyneitä, likaisia ja köyhiä lapsia, nuoria ja vanhempia, joiden kaikesta olemuksesta paistoi vain halu löytää paikka levolle. Erityiskoulua oppilaat eivät ymmärtäneet näkemäänsä, mutta meille kaikille muille tilanne oli liikuttava. On aivan eri asia nähdä kaikki tuo tapahtuvan tv:ssä, kun itse istuu turvallisessa kodissaan kuin nähdä pakolaisten hätä vain muutaman metrin päästä. Mietin myös, miten paljon valtaa medialla on? Kenet kuviin hakee ja mitä näyttää ja minkä piilottaa?
Tv. Tuula Kinnunen, Pireus

Fwd: ARGON terveiset

---------- Edelleenlähetetty viesti ----------
Lähettäjä: tiimi Tiimi <tiimimme3@gmail.com>
Päiväys: tiistai 27. lokakuuta 2015
Aihe: ARGON terveiset
Vastaanottaja: wavalmennus.ameo14@blogger.com


Tänään saimme yllättyä erään autistisen nuoren miehen kyvykkyydestä. Hän osaa muutaman sanan myös englantia ja kesken kaiken hän kysyi minulta saksaksi, osaanko puhua saksaa? Kun vastasin myöntävästi, hän alkoi puhua yllättävän pitkiä lauseita saksaksi ja sai näin kaikki luokassa olleet opettajat ja ohjaajat ymmälleen. Kukaan heistä ei ollut tietoinen nuoren miehen kielitaidosta ja kukaan heistä ei ollut ymmärtänyt, että nuori mies todella oli asunut jossakin vaiheessa lapsuuttaan Saksassa ja oppinut siellä kielen. Tämän jälkeen nuori mies suostui puhumaan kanssani vain saksaa, joten loppu päivästä sekoitin itsekin nämä kolme kieltä, joista yhdellä ajattelin ja kahdella puhuin vuoron perään. Liitteenä oleva kuva on nuoren autistisen miehen piirtämä ja kuvaa ihmisiä katsomassa pois päin, ei kenenkään silmin. Myös hänen kirjoittamansa teksti on peilikuvana. Miten ihmeellisen erilaisia me ihmiset olemmekaan kaikessa rikkaudessamme! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

ARGON terveiset

Tänään saimme yllättyä erään autistisen nuoren miehen kyvykkyydestä. Hän osaa muutaman sanan myös englantia ja kesken kaiken hän kysyi minulta saksaksi, osaanko puhua saksaa? Kun vastasin myöntävästi, hän alkoi puhua yllättävän pitkiä lauseita saksaksi ja sai näin kaikki luokassa olleet opettajat ja ohjaajat ymmälleen. Kukaan heistä ei ollut tietoinen nuoren miehen kielitaidosta ja kukaan heistä ei ollut ymmärtänyt, että nuori mies todella oli asunut jossakin vaiheessa lapsuuttaan Saksassa ja oppinut siellä kielen. Tämän jälkeen nuori mies suostui puhumaan kanssani vain saksaa, joten loppu päivästä sekoitin itsekin nämä kolme kieltä, joista yhdellä ajattelin ja kahdella puhuin vuoron perään. Liitteenä oleva kuva on nuoren autistisen miehen piirtämä ja kuvaa ihmisiä katsomassa pois päin, ei kenenkään silmin. Myös hänen kirjoittamansa teksti on peilikuvana. Miten ihmeellisen erilaisia me ihmiset olemmekaan kaikessa rikkaudessamme! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Argon kuulumiset

Tänään eräs autistinen nuori mies hämmästytti samassa tilassa olleet opettajat ja ohjaajat saksankielen taidollaan. Hän osasi muutaman lauseen englantia ja kesken keskustelun hän kysyi minulta saksaksi, osaanko puhua saksaa? Kun vastasin myöntävästi hän tahtoi sen jälkeen puhua kanssani vain saksaksi! Kukaan Argossa ei ollut tietoinen nuoren miehen kielitaidosta ja siitä, että hän oli asunut lapsuutensa Saksassa. Päivän lopussa sekoitin jo kolme kieltä, koska ajattelin suomeksi ja vuorotellen keskustelin englanniksi tai saksaksi. Kun joku opettajista siinä vaiheessa kysyin, osaanko viittomia, vastasin, että palataan asiaan huomenna. Tunnistin kielitaitoni rajat tuossa vaiheessa päivää. Joka päivä sitä ihminen oppii niin tahtoessaan uutta! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Re: Terveiset Pireuksesta!

maanantai 26. lokakuuta 2015 tiimi Tiimi <tiimimme3@gmail.com> kirjoitti:

Hei! Ensimmäinen päivä Pireuksen Argossa, jossa työskentelin eri-ikäisten kehitysvammaisten ja autistien kanssa. Vastaanotto oli mitä sydämellisiä ja pääsimme jakamaan hyvin kokemuksia erityisryhmien ohjaamisesta. Pääsin Argoon koulubussin kyydissä ja olimme sekä aamulla että illalla liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta bussikuskin taidot liikenteessä olivat aivan omaa luokkaansa. Huomenna työskentelen autistiryhmän kanssa koko päivän ja pääsen tutustumaan myös toiseen, vain autisteille tarkoitettuun kouluun. Tästä on varmasti tulossa mielenkiintoinen ja opettavainen viikko! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Pariisi 26.10. ja 27.10. Ville

Instituutin boutique myymälässä on välillä ollut varkaita. Tämän vuoksi päätettiin, että hankitaan myymälään valvontakamera. Selvitin millaisia valvontakameroita on saatavilla Pariisissa. Sain vihjeen, että Leroy Merlin myymälässä on paljon valvontakameroita. Myymälä on lähelle Centre Pompidouta, joka on kuuluisa nykytaiteen keskus. Iltapäivällä kävin metrolla myymälässä (kolme vaihtoa). Matka reittien suunnitteluun olen käyttänyt Pariisin metro sivustoa. Myymälä oli hyvin suuri ja elektroniikka osastolla oli kymmeniä erilaisia valvontakameroita.

Asensin kameran boutique myymälään lähelle kattoa. Koulutin Michelille kuvankäsittelyohjelman käyttöä.

Terveiset Pireuksesta!

Hei! Ensimmäinen päivä Pireuksen Argossa, jossa työskentelin eri-ikäisten kehitysvammaisten ja autistien kanssa. Vastaanotto oli mitä sydämellisiä ja pääsimme jakamaan hyvin kokemuksia erityisryhmien ohjaamisesta. Pääsin Argoon koulubussin kyydissä ja olimme sekä aamulla että illalla liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta bussikuskin taidot liikenteessä olivat aivan omaa luokkaansa. Huomenna työskentelen autistiryhmän kanssa koko päivän ja pääsen tutustumaan myös toiseen, vain autisteille tarkoitettuun kouluun. Tästä on varmasti tulossa mielenkiintoinen ja opettavainen viikko! Tv. Tuula Kinnunen Pireuksesta

Summary

Toinen viikkoni kauniilla Kreetalla meni luonnoksia toteuttaen. Sainkin valmiiksi paljon erilaisia julisteita ja etsin edullisia painotaloja Hanian seudulla. Painamisen hinnat ovat samoissa suunnissa kuin Suomessakin. Websivuston toteuttaminen ei ikävä kyllä ottanut tulta alleen, mutta yhteistyö jatkuu jakson jälkeenkin vielä joten toivottavasti sekin tulee vielä toteutettua. Ehkäpä siinä olisi jollekin opiskelijalle hyvä työssäopin mahdollisuus.

Tässä esimerkki yhdestä toteuttamastani A2-kokoisesta julisteesta, jota voidaan painattaa ja teippailla underground-henkeen ympäri kaupunkia. Kirjoitin julisteeseen myös tekstit eli tein myös copywriterin hommia. Julisteen kuvat ihmisistä ovat Avalonin Facebook-sivuilta. Alin kuva sataman majakasta on itse ottamani. Avalonin logon saaminen olikin työlästä. Latasin sen Facebook-sivulta ja vektoroin Illustratorilla, jotta sitä voi käyttää suuremmassa koossa painotuotteissa.

Paikallisilla ei tunnu olevan kovin kiireinen työtahti verrattuna omaan tappotahtiini. Silti voisin hyvin nähdä itseni työskentelemässä täällä. Pieni eskapistiminäni on jo pitkän aikaa toivonut pääsyä kauemmas töihin ja tällaiset työelämäjaksot ovat erittäin hyvä tapa päästä ainakin vähän kokeilemaan ja testaamaan omaa kisakestävyyttäni ulkomailla. So far so good. Edellinen työelämäjaksoni olikin kevään mittainen rupeama Espanjassa joka meni myös sujuvasti ja jonka ansiosta kynnys lähteä uudestaan oli matalampi. Oikeastaan voisi sanoa, ettei kynnystä edes ollut.

Kahden viikon aikana tutustuin työnteon ohella myös Kreetan eri kolkkiin ja nähtävyyksiin. Esimerkiksi mahtavaan Imbrosin rotkoon Kreetan saaren eteläpäädyssä. Matka sinne kulki Lefka Orin eli Valkoisten Vuorten läpi. Näkymät olivat päätähuimaavat ja maisemia ihaillessa piti samalla varoa tiellä juoksevia kri kri-vuohia. Hanian vanhakaupunki kauniine pikkukujineen tuli myös tutuiksi sekä paikallinen taidenäyttely jossa oli kreetalaisen Anna Gioumpakin impressionistiseen tyyliin nojaava näyttely "Uncharted Waters" esillä.

Kävin myös Elafonisin upealla rannalla, jonka kauniissa maisemissa viihtyisi pidempäänkin. Tosin tuuli oli juuri tuona päivänä sen verran hurja ettei siellä voinut kuvitellakaan viettävänsä pidempää aikaa. Tuuli pieksi pienikiteistä rantahiekkaa jalkoihin sellaisella voimalla, että kirpaisi.

Sukkuloin autolla iltaisin usein ympäri Länsi-Kreetan lukuisia pieniä vuoristokyliä, joiden unelias ja seesteinen tunnelma oli käsin kosketeltavissa. Näissä, jos missä näkee aitoa kreetalaista elämäntapaa vaikka turisteja varten pystytettyjä rakipisteitä saattoikin vaania nurkkien takana.

Olen aina pitänyt Kreetaa turistirysän mainessa olevana kiiltokuvapaikkana ja onhan se toki sitäkin. Etenkin Hanian nurkilla on paljon turisteja ja suomalaisiin kanssaveljiin ja sisariin törmäsi jatkuvasti. Itse en arvosta kovin paljoa tällaista ja etenkin lomakohteiden suomibaarit ruisleipineen ja karaokeineen saavat sappeni kiehumaan. Myöskin suomea auttavasti puhuva ravintolan sisäänheittäjä jää aina ilman eurojani. En vain syty moiselle päälleliimatulle touhulle. Kreetalle suunnistavalle annankin vihjeeksi tutustua vuoriin ja etenkin niiden pikkukyliin. Kannattaa toki tsekata pakolliset nähtävyydet, mutta käy syömässä ihan oikeassa kreetalaisessa ravintolassa, vuokraa auto tai skootteri, osta vuoristotien varrelta tomaatteja herttaiselta kreetalaismummolta, käyskentele keskustan ulkopuolella, vaella vuoristoreittejä ja ennen kaikkea syö paljon fetaa ja tsatsikia. Tee myös itse omat ruokasi jos mahdollista. Itse tein jopa omaa tsatsikia. Paikallisista raaka-aineista taioin muitakin upeita ruokia; kalaa, mereneläviä, grillattua makkaraa ja kanaa. Sekaan kannattaa laittaa paljon hyvää oliiviöljyä, viiniä ja maustesekoituksia. Et pety.

Työelämäjaksolle tähtäävälle Kreetalta löytyy varmasti jokaiselle paikka. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja etenkin rannikkoseudulla pärjää varmasti jopa kokematonkin matkaaja. Englantia puhutaan todella hyvin verrattuna moniin muihin Välimeren maihin.

Kreeta on kaunis, komea ja kiva paikka, jatkoon!

Kotimatkalla

Istun bussissa ja olen matkalla kotiin. Nämä viikot olivat antoisia. Keskustelin paljon englanniksi erilaisten ihmisten kanssa ja kielitaitoni kehittyi. Tätä haluan jatkossa kehittää englanninkielisen kirjallisuuden ja elokuvien sekä keskustelujen avulla. Ajattelen, että jatkossa opiskelijat saattaisivat hyvinkin työskennellä sekä Isle of Gollegessa että Age UK:ssa erityisesti vanhusten ryhmissä avustavissa
tehtävissä, joissa opiskelijat voisivat avustaa tarjoilussa ja järjestelytehtävissä. Siivous ja muut järjestelytehtävät voisivat hyvinkin olla myös vaihtoehtoina.

Kuulin, että tällä hetkellä Isle on Wight Collegessa ei opeteta ollenkaan puhdistuspalvelualaa, eikä muissakaan Englannin kouluissa kuulemma. Syyksi kerrottiin se, että sille alalle ei ole hakijoita ja se ei olekiinnostava, vaikka tarvetta tähän olisikin, koska nämä taidot ovat monilla kateissa. Tämä on osa-alue, johon mielestäni pitäisi paljon enemmän panostaa, koska maan hygieniataso ei ole niin korkea kuin Suomessa ja sen huomasi. Näitä tehtäviä voisi olla myös kummassakin paikoissa opiskelijoille.

On ihana päästä kotiin lepäämään näiden antoisin viikkojen jälkeen. On hyvin opettavaista saada olla ja selvitä vieraassa maassa ja kulttuurissa ja nyt on hyvä saada olla hetki ihan rauhassa omassa kodissa monivaiheisen matkan jälkeen. Matkapäivä oli aika raskas ja sisälsi monenlaisia vaiheita ennen kotiin pääsyä.

Kuvissa on B & B paikan ihana emäntä Julie ja heidän kissa Agnus sekä tämän aamun aamiaispöydässä olleita englantilaisia asukkaita. Hyvää yötä kaikille.

Kristina




Kristina Johnson
ammattityönohjaaja
Kiipulan ammattiopisto, sosiaali- ja terveysalan valmentava koulutus
Hämeenlinnan toimipaikka, Punaportti
Käyntiosoite: Hattelmalantie 25, 13100 HML
Postiosoite: PL 13, 14201 Turenki
gsm. 050 390 5871
kristina.johnson@kiipula.fi
www.kiipula.fi

Tyokokemuksia Isle of Wight saarella

Tanaan olen viimeista paivaa toissa taalla Age UK:ssa. Nama kaksi viikkoa ovat olleet todella mahtavat viikot ja olen saanut kokea, oppia ja nahda paljon erilaisia asioita. Tasta on hyvin kiitollinen mieli.

Eilen olin mukana Age UK:ssa tyoskentelevan Allanin vetamassa klubissa Ryde nimisessa kaupungissa, mika on saaren suurin kaupunki. Allan yllapitaa neljaa eri klubia eripuolella saarta. Eilisessa klubissa oli osallisena 17 vanhusta ja eras vapaaehtoistyontekija, joka on jo viiden vuoden ajan ollut mukana tassa klubitoiminnassa Rydessa.  Lahdimme Allanin kanssa klubille ja haimme aluksi autolla kaksi klubilaista mukaamme. Toinen tulijoista oli aivan uusi ja toinen oli pitkaan klubitoiminnassa mukana ollut italialainen herrasmies, joten matka klubille sujui rennosti jutustellen kaikenlaisista asioista. Myohemmin paikalle tuli myos bussilastillinen muita klubilaisia. Klubilaiset olivat melko vanhoja ja huonokuntoisia, joten minua tarvittiin avustamassa vanhuksia pikkubussista ulos ja sisaan rakennukseen. Oli mukavaa esittaytya ja kertoa heille jotain Suomesta ja tyostani Suomessa. Klubilla keskustelimme keskenamme, ilmapiiri oli tosi lammin ja kotoisa ja vaikutti silta, etta kaikki viihtyivat hyvin. Keitimme teeta ja kahvia ja Allan kertoi tulevasta joulukuun yhteisesta joululounaasta ja tiedusteli mahdollisia mukaantulijoita. Klubin ohjelmassa oli mukava koysirengaiden heittokilpailu, missa jokainen heitti vuorollaan koysirengasta yrittaen saada mahdollisimman paljon pisteita. (Meilla on Kiipulan Punaportilla kaytossamme opiskelijoiden ja asiakkaiden kanssa avian samanlainen peli). Kolme eniten pisteita saanutta henkiloa palkittiin suklaa tai keksipaketilla. Taman jalkeen joimme teet ja kahvit ja sen olen taalla huomannut, etta ehdottamasti useimmat juovat teeta taalla. Yhteinen teehetki on erittain tarkea kansakaymisen muoto taalla Englannissa. Tyopaiva aloitetaan aina teekupposella ja niita juodaan useita paivan aikana. Klubilla oli ohjelmassa myos bingoa ja se suoritettiin korttipakalla siten, etta Allan valitsi 13 korttia pakasta ja se kelle ensimmaisena tuli nama kortit sai palkinnon. Eli korttipakkoja oli todella paljon. My;s muita arpavoittoja, kuten sailykkeita jaettiin. Tama klubitoiminta on maksullista. Summa ei ole kovin suuri ja nailla tuloilla rahoitetaan toimintaa. Bussikulut ovat suurimmat klubitoiminnan kuluista. Kun klubi oli ohitse saatoin ihmisia bussiin ja saatoimme myohemmin muut klubilaiset autolla koteihinsa. Klubilla toimiessani ajattelin, etta tamankaltainen tyoskentely olisi juuri sellaista, missa meidan sosiaali- ja terveysalalla opiskelevat opiskeljat voisivat taalla tehda ulkomaan tyojaksollaan. Klubilla oli eilen paljon ihmisia ja paljon aikaa menee siihen, kun tiskataan ja jarjestellaan paikat kuntoon klubin jalkeen.


Minua on ilahduttanut erityisesti huomata seka Age UK:ssa etta Isle of Wight Collegessa, etta ihmiset tekevat sydamellaan tyotaan ja he todella valittavat seka opiskelijoista etta asiakkaistaan Age UK:ssa. Tyontekijat kummissakin paikoissa mainitsivat tasta useamman kerran, etta he pitavat tyostaan ja myos viihtyvat tyossaan hyvin.


Englannissa on erinomaista se, etta taalla voi tehda myos osa-aikaisesti tyota ja osa tyontekijoista saattaa tyoskennella yhdesta paivasta viiteen paivaan ja tyopaivan pituuskin voi vaihdella muutamasta tunnista koko paivaan. Age UK:ssa tyontekijat useimmin tyoskentelevat 9:00-17:00. Koulussa tyopaivan pituus oli lyhyempi. Hyvin monet tyontekijat myos tekevat vapaa-ajallaan vapaaehtoistyota, joka on aivan eri mittasuhteissa, kun Suomessa, missa vapaaehtoistyota ei enaa kovinkaan paljon tehda tyopaivan jalkeen. Taalla on muodissa tehda vapaaehtoistyota. Ehka tama on tulevaisuutta myos Suomessa, koska yhteiskunta riisuu koko ajan hyvinvointiyhteiskuntaamme ja vanhusten maara lisaantyy. Suomen lainsaadanto on vain niin rajoittavaa ja ei mahdollista tamankaltaista toimintaa kun taalla Age UK:ssa on. Palkalliset tyontekijat ja vapaaehtoiset tyontekijat ovat enemman samanarvoisia kuin Suomessa, vaikkakin toimintaa pyoritetaan palkallisten tyontekijoiden avulla ja suurin vastuu on heilla. Tama kokemus Age UK:ssa on tuonut minulle paljon ajattelemisen aihetta ja olen pohtinut sita, miten tata voitaisiin kehittaa myos Suomessa. Myos olen enemman oivaltanut siita, kuinka tarkeaa tyota myos Kiipulassa tehdaan, kun opiskeljat menevat kentalle ja tekevat siella monenlaista tyota tyontekijoiden ohjaamana.


Mielenkiintoista Age UK:ssa on se, etta vapaaehtoistyontekijat saattavat tulla tanne toimistolle soittamaan asiakkailleen kuullakseen heidan kuulumisiaan. Vapaaehtoistyontekijoita on paljon (600 hloa) ja heilla saattaa itsellaan olla paljon myos omia rajoitteita, kuten nakovammaisuus, erilaiset sairaudet joten he ymmartavat eritavalla asiakkaitaan ja ovat samalla myos vertaistukiverkosto heille. Suomessa tehdaan myos paljon vapaaehtoistyota ja Kiipula on mukana tassa toiminnassa monella tavalla. Taalla Englannissa toiminta on kuitenkin paljon organisoidumpaa ja laajemmassa mittakaavassa. Syyna on luonnollisesti myos se, etta taalla asuu paljon ihmisia, joilla on paljon tarpeita, joita yhteiskunta ei voi kustantaa.


Taalla on ollut hyvin mielenkiintoista keskustella ihmisten kanssa erilaisista asioista ja kuulla heidan mielipiteitaan tyostaan, elamasta Englannissa, lahi-idan tilanteesta, Eurooppaa koskevasta pakolaisvirrasta ja EU:sta. Englannissa on talla hetkella paljon puhetta siita, etta osa ihmisita haluaisi erota EU:sta. Talla Age UK:n toimistossa tyoskentelee monesta taustasta tulevia ihmisia, kuten entisia poliiseja, opettajia, sosiaali- ja terveysalan tyontekijoita, jotka ovat tyoskennelleet esimerkiksi perhetyossa tai huumeriippuvaisten kanssa. Tyoyhteisossa on paljon erilaista osaamista ja tietotaitoa, jota he voivat hyvin kayttaa tassa vapaaehtoistyon organisaatiossa. Tarkeana osana vapaaehtoistyossa on saada vanhempien asukkaiden osaaminen ja lahjat kayttoon myos muiden ihmisten hyvaksi. Muutamat tyontekijat myos tekevat kouluissa tyota vaikuttaakseen nuorten opiskelijoiden vanhuksia koskeviin asenteisiin. Nama tyontekijat ovat pitkaan opettajan tyota tehneita tyontekijoita, joten koulumaailma on heille tuttua. Englannissa on paljon aukkaita ja vanhusten maara kasvaa huomattavasti ja Isle of Wight saaren vaesto on keskimaaraista vanhempaa kuin muualla Englannissa, koska tanne muuttaa paljon elakeikaa lahentyvia ihmisia. Ymmarran taman hyvin, koska taalla olen usein kuullut sanottavan, etta talla saarella on hyva asua ja elaa.


Kristina, Age UK

Pariisi 22.-23.10.2015 Ville

Torstaina 22.10. aloin selvittämään e-kirjan tekmistä. E-kirja on sähköisessä muodossa oleva kirjallinen teos.
Tavoitteena on, että Insitituutin toiminnasta julkaistaan e-kirja.  On tärkeää, että eri rahoittajat voivat seurata mitä
toimintaa Insituutissa on järjestetty. Löysin ilmaisen palvelun, jonka avulla e-kirja voidaan julkaista.
Nettiin laitettavan linkin kautta kirjan pääsee avaamaan. Tässä linkissä on tekemäni malli.

Perjantaina 23.10. jatkoin e-kirjan tekemistä. Pidin koulutuksen Michael Toledanolle Designer ohjelman
käytöstä e-kirjan tekemiseen. Digitalisaatio on aikakautemme suurin muutosvoima. E-kirja on osa tätä muutosvoimaa.
Digitaalisaatosta sain kuulla paljon jo ensimmäisenä päivänä, kun osallistuin Afrobyte tapahtumaan.

Pariisi 19.-21.10.2015 Ville Ruonakoski

Syysloma oli 12.-18.10. Syysloma meni kuntoilun merkeissä.

Maanantaina 19.10. oli pitkä viikkopalaveri Insituutissa.  Käytiin läpi tulevan viikon ohjelma ja ensi vuoden toimintasuunnitelmaa.
Kuluvasta vuodesta laaditaan toimintakertomus. Toimintakertomus tehdään kirjalliseen ja kuvalliseen muotoon. Aloin
käymään läpi Insituutin eri tapahtumissa otettuja kuva. Kuvankäsittelyllä muokkaan kuvia julkaisukelpoiseen muotoon.

Tiistaina 20.10. aamulla kompastuin metroon mennessä. Työssä aloin käymään läpi Photobocket palvelua. Tähän ohjelmaan voi laatia
koosteen vuoden aikana olleista tapahtumista. Kävin korjaamassa myös ovenkahvan, joka oli tippunut. Kahvat ovat design
malleja kuten kaikki muukin täällä. Suosittelen tulemaan käymään jos olet matkalla Pariisissa. Lopetin työt tavalliseen aikaan
klo 18:00. Tämän jälkeen kävin kaupassa. Sitten metrolla tunti majapaikkaan ja nukkumaan. Huomasin, että jalkani
oli kaatumisen vuoksi turvonnut kovasti.

Keskiviikkona 21.10. jatkoin toimintakertomuksen pohjaksi kuvakoosteen laatimista. Sain työn valmiiksi. Keskustelin vielä Michaelin
kanssa, että Photobocket palvelu on välillä hidas ja voin selvittää miten muut vastaavat palvelut toimivat. Insitituutissa saa
jokainen työntekijä saa ilmaisen kahvin tai juoman kahvilasta kerran päivässä (arvo 2-5 euroa).

Illalla lähdin lääkäriin metrolla. Katsoin, että Montparnassessa oli Suomalaisen vakuutusyhtiön käyttämä klinikka.
Vastaanoton virkailija vastasi  englanniksi esitettämiini kysymyksiin ranskaksi mikä on täällä usein tapana. Sain lopulta selville,
että suositteli tapaturman vuoksi menemistä Saint - Josep Hospitaaliin. Pääsin Hospitaaliin lopulta perille. Sairaala oli iso, moderni,
hyvin varusteltu,  uusi ja siisti. Minut otti vastaan hyvin eglantia puhuva nuori lääkäri (irokeesi kampaus ja maasai korvakorut).
Sain mukaan viisi pakettia kipulääkkeitä. Yksityissairaalassa lääkärin taksa toimistomaksuineen oli 26,00 euroa. Lääkärissä
käynti Ranskaasa on halpaa Suomeen verrattuna. Palvelu oli hyvin ystävällistä ja lääkärillä oli paljon aikaa keskustella.

Lissabon linjoilla...

Hei!

Viimeviikon loppu ja tämän alku menikin ilman nettiyhrteyttä. Toisaalta olen ollut myös niin väsynyt pitkän bussimatkan jälkeen, että melkeinpä olen vain vastaillut työsähköposteihin ja mennyt nukkumaan. Olen ollut seuraamassa, avustamassa ja mukana toimintaterapiassa, musiikkiterapiassa sekä taidepajassa. Olin seuraamassa, kun Ligan asiakkaat tekivät Ligan uutislehtistä. He kirjoittivat uutiset, haastattelivat ja kuvasivat. Tarkoituksena saada uutislehti koteihin jaettavaksi.Olen seurannut myös kommunikaatioharjoituksia ja monenlaisia tilanteita, joissa opetellaan kellonaikoja, numeroita. kognitiivisia taitoja.Musiikkiterapiatuokiossa kaksi nuorta naista pitivät minulle yksityiskonsertin rumpukapuloihin laulaen. Sitten he pyysivät minua lauamaan jonkin suomenkielisen laulun. Minähän lauloin kymmenvuotiaana oppimani Matalan torpan balladin ja säestin kitaralla. Se onkin ainoa biisi jonka osaan:) Sain hurjan suosion ja minun piti kertoa mitä laulussa laulettiin. Tytöt pyysivät minua kääntämään laulun portugaliksi mutta ihan ei siihen vielä taitonui riittäneet,vaikka monta portugalilaista sanaa olenkin jo oppinut. Olin mukana myös kun eräs poika opetteli ajamaan polkupyörällä, seurasin pöytätenniksen opettelua ja pelaamista, pyörätuolijalkapalloa sekä erilaisia fysioterapiooita. Olen käynyt monia mielenkiintoisia keskusteluja yhteiskunnallisista asioista portugalissa sekä myös mionia kulttuureihin liittyviä keskusteluja.Olin mukana myös kahden tunnin pituisessa tuokiossa, jossa keskusteltiin ihmisoikeuksista, vammaisten oikeuksien toteutumisesta ja yhdenvertaisuudesta. En ymmärtänyt portugalia mutta ohjaaja tulkkasi avainkohtia sieltä täältä lyhyesti ja keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja liikuttava. Tuokio vedettiin taitavasti keskustelevalla menetelmällä ja keskustelun tulkoksista syntyi hieno käsitekartta joka käytiin vielä yhteenvedoksi läpi lopussa. Seuraavalla kerralla opiskelijat suunnittelevat ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta ja sen toteutumisen epäkohdista videon. Olin mukana seuraamassa myös Vitor Pi:n taidepajaa, kun taiteilijat olivat työssään. Ligassa on myös puuverstas ja puutarha. Toimintaa on todella paljon. Asioita tehdään hyvin yksilöllisesti ja paljon on myös ryhmätoimintaa. Huomenna menemme katsomaan jalkapallopeliä ja toisen ryhmän kanssa menemme museoon. On kiva,kun olen voinut olla jopa vähän avuksikin.

Aikani täällä  alkaa olla lopuillaan ja mieleen hiipii hauikea olo. Minun tukihenkilöni Ana Laura on aivan ihana ihminen ja olemme oikeasti kohdanneet jotakin sielujen sukulaisuutta. Olen nähnyt paljon mutta se ei ole ainoastaan asia joka minuun on pysyvän jäljen tehnyt. Minua jännitti tulla tänne, koska en ole aikaisemmin kohdannut vaikeasti vammaisia ihmisiä. Se uskomaton kokemus täällä on se, että oikeasti unohdin vammaisuuden. Oli vain erilaisia ihmisiä... niin paljoin erilaisia ihmisiä. Niin paljon sulateltavaa... Koti-ikäväkin on jo hiipinyt puseroon ja se on tietysti ihana asia:)

Kati Jelekäinen

Seurakuntaopisto, Pieksämäki

Päivälliselle Godshillissä

Kristina

Päivällisellä ja lounaalla ja vapaa-ajalla

Mielestäni täällä on hyvää ruokaa ja tapanani on ollut reissata uuteen kylään syömään päivällistä töiden jälkeen. Busseilla matkustaminen on mukavaa ja helppoa ja istuessa kaksikerroksisen bussin toisen kerroksen etuosassa niin näkee samalla hyvin maisemia. Päivällistä syödessä voi samalla ottaa ilmaisen wifi yhteyden ipadilla ja lähettää plogiin kuvia ja kirjoitusta. Tämä on ihan kivaa 😃 niin ei tarvitse istua yksin majapaikassa. Olen majoittunut Newportin B&B paikkaan "Old Church House" ja siellä on ollut kivaa majoittua. Talo on sopivasti keskellä ja lähellä noita työpaikkoja ja rauhallisella paikalla, että on pystynyt hyvin nukkumaan. Sänky on hyvä, parempi kuin kotona ja siellä uni maittaa. Tämänlaiseen breikki tekee ihmiselle hyvää, ei tarvitse koko ajan kuulla tietoja Suomen pakolais- ja maahanmuuttajavirroista tai muista ongelmista, vaan saa ottaa sopivastimetäisyyttä ja tutustua englantilaiseen työelämään, kulttuuriin sekä puhua englanninkieltä. On ollut ihan mahtavaa puhua englantia paikallisten kanssa. Satanutkaan ei ole, kuin vasta tänään ekaa kertaa. Lämmintäkin on ollut ja öisin tarkenee. Ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja kohteliaita. Minulla oli jotain ennakkoluuloja, mutta ne ovat nyt murentuneet. Pelkäsin nimittäin jatkuvaa sadetta, kylmiä öitä kylmissä taloissa ja tosi virallisia ihmisiä. Mitään näitä en kohdannut täällä. Aivan varmasti Englanti saa tärkeän sijan sydämessäni ja tänne palaan vielä.

Kristina