wa-jaksolla Islannissa Solheimarissa

Tänään sairaspäivä. Lähtiessä sunnuntaina tänne reissuun  olin jo kovassa flunssassa ja nyt se sitten kaatoi petiin. Pakko yrittää olla tartuttamatta koko Solheimaria. Huomenna jo kuitenkin menen työpajalle ellei ihan mahdottomalta tunnu. Tänään olen siis vain nukkunut, lukenut s-postia, katsonut omia opetusmateriaaleja ja niitä petraillut. Yrittänyt levätä, että olisin huomenna työkuntoinen.

Täällä on taas satanut koko päivän. Suomeen vissiin luvattiin ensilumet viikonlopuksi....oliko se pohjoiseen?

t. Leena Litzen
Kipulan ammattiopisto

 

 

 

 

Oppia ikä kaikki

 

C.E.E.Raquelpayán fysioterapeutti kysyi minulta toissapäivänä, että montako logoterapeuttia meidän koulussamme on.   Kun vastasin, että ei yhtään, hän näytti vähän hämmästyneeltä.  Heillä kun logoterapia-sana oli monen oven pielessä.  

Minun piti oikein alkaa googlettamaan, että mitä se sellainen logoterapia oikein on.  Löysin mm. tällaista selitystä:

"Logoterapia on arvo- ja tarkoituskeskeistä psykologiaa ja filosofiaa.  Logoterapian kehitti wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl (1905-1997).  Kreikankielinen logos-sana tarkoittaa tarkoitusta, merkitystä, mieltä ja järkeä.  Frankl esitti, että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Tarkoituksen löytämisen kautta ihmisen on mahdollista löytää itsessään oleva potentiaali kestää lähes mitä tahansa elämässä vastaantulevaa. Elämänmyönteisenä maailmankatsomuksena ja elämänfilosofiana siitä on apua erilaisissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa, kriiseissä ja kohtaloniskuissa, elämän tarkoituspohdinnoissa sekä ihmisenä kasvun ja ammatillisen kehittymisen prosesseissa."

Ajattelin, että minkähän vuoksi he ovat ottaneet tällaisen terapiamuodon käyttöönsä, miksi ei toimintaterapiaa tai psykoterapiaa.  Mitenkähän heidän oppilaansa ja opiskelijansa hyötyvät logoterapiasta ja miten sitä käytännössä annetaan. Kun tänään pääsin seuraamaan heidän logoterapeuttinsa työtä, havaitsin, että kyseinen tieteenala onkin logopedia ja he antoivat puheterapiaa.  

Tänään oppitunnillani oli tyttö, josta avustaja sanoi, että hän ei koskaan osallistu mihinkään peliin, hän vain seuraa muiden toimintaa.  Kylläpä vaan osallistui ja vielä iloisena : )

Nyt kun Miquelista on tullut rehtori, niin täällä olisi tarve liikunnanopettajalle.  Olen kuitenkin niin laiska opettelemaan uutta kieltä, että taidan palata Suomeen tämän Working Abroad –jakson jälkeen.  Sitä paitsi, minulle tulisi täällä ikävä kaikkia rakkaitani, ystäviäni, ihania työkavereitani ja mukavia opiskelijoitamme Validiassa.

Vielä aion kuitenkin nauttia päivistä täällä!

Terveisin Kirsti

Validia Ammattiopistosta

Ps. Kuvassa olevalla laitteella saa vedettyä pyörätuolia käyttävän opiskelijan hiekkarannalta mereen uimaan. Pyörätuolin pyörät kun uppoaisivat syvälle pehmeään hiekkaan.

Fwd: Lämmin päivä leipomossa

Kolmen tunnin aikaero tuntuu vieläkin. Väsyttää jo kovasti, mutta jotta ei heräisin aivan aamuyöstä on syytä vielä sinnitellä hereillä.

Työpäivä sujui kansaivälisessä porukassa Sólheimarin leipomossa. Leipuri oli aloittanut jo klo 6 taikinoiden teon ja ensimmäiset leivät tulivat uunista kun me muut aloitimme työpäivää.

Tunnin työskentelyn jälkeen riensimme aamun avaukseen. Isossa ringissä käsi kädessä toivotimme toisillemme hyvät huomenet. Kaikki joilla oli jotain kerrottavaa tai ilmoitettvaa käyttivät puheenvuoron ja meidät uudet ihmiset esiteltiin. MUkava tapa aloittaa aamu, pieni pysähtyminen ja hetki muiden kanssa. Voisiko tätä soveltaa myös meille Kiipulaan? Miksipä ei...ainakin vaikka oman ryhmän kanssa.

Iltapäivällä aurinko paistoi, joten kiersin alueella kameran kanssa. Löysin puulajipuistikon ja astiataimimaan. Tutkin Trollgardenin ja kävin uudelleen myymälässä katselemassa ja ihastelemassa työpajojen tuotteita.

Mukava päivä ja taas on paljon ajatuksia joita miettiä ja painaa mieleen.

Leena on melko flunssainen, kotoa tuomani finnrexinit hieman helpottavat oloa. Vietämme illan hiljaisuudessa, jotta Leenan ääni saa levätä.

Huomista odotellen...

Raisa

Wa Islanti Solheimar

Tänään ensimmäinen varsinainen työpajapäivä. Täällä Solheimarin ekoyhteisössä aloitetaan joka päivä yhteisellä aamumeetingillä: kaikki kokoontuvat isoon rinkiin käsi kädessä (!) ja käydään läpi päivän erityiset tapahtumat. Aamumeetingissä myös esitellään uudet tulijat ja tänään siis Raisa ja minä.

Karen on vetäjä kudonnan työpajassa ja antaa minulle vapaat kädet toimia. Se sopii minulle hyvin. Aloitin suunnittelemalla pienen kynnysmaton myymälään kudottavaksi (kaikki tuotteet menevät myymälään). Teen proton ja opetan työn sitten jollekin työpajalaiselle. Kierrätysmateriaalit ovat keskeisellä sijalla täällä. Opetan Karenille ja työpajalaisille myös kankaanpainantaa. Karen lähtee huomenna Reykjavikiin ostamaan kankaanpainanatatarvikkeita.

Lounas nautitaan 12-13, sitten taas työpajaan.

Päivä meni mukavasti. Työtahti on leppoisa. työpajalaiset erityistä tukea tarvitsevat ihmiset ottavat hyvin vastaan.Kaikki toivottavat tervetulleeksi. Monet puhuvat englantia vähän.

Täällä on hyvin paljon taidetta ja rakennukset ovat yksilöllisiä. Paljon puuta ja hienoja yksityiskohtia. Steinerilaisuus näkyy.

Olen ollut flunssainen ja kuumeessa viikonloppuna. Nyt ääni on kokonaan kadonnut ja tuntuu, kuin kuume olisi nousemassa. Yritän leväta tämän illan ja juoda kuumaa. Jospa menisi ohi sillä.

Kuvissa minä työpajalla Karenin (vasemmalla) ja yhden työtekijän kanssa, vähän maisemakuvaa Solheimarista ja kuva rakennuksesta missä mun kudonnan työpaja on.

t. Leena Litzen
Kiipulan ammattiopisto

Leena Litzen

erityisopettaja/käsi- ja taideteollisuusala

 

p.040-7142896

Kiipulan ammattiopisto/ Kiipulan toimipaikka

käyntios. Kiipulantie 507

14200 Turenki

 

 

 

 

 

Toinen työpäivä

Tänään työskentelin aamupäivän AulaH-luokassa, jossa oli Healthy Habits -projektista tuttuja poikia.   (Aula on suomeksi luokka.) He esittelivät minulle videolla, miten keväällä rakensivat koulun pihalle puutarhan kastelulaitteistoineen ja kasvattivat siinä kasveja: porkkanoita, perunoita, kaaleja, salaatteja…   Valitettavasti sato oli jo korjattu ja vain monivuotisia yrttejä oli jäljellä, joten en päässyt maistelemaan.  Kun kasvimaa oli valmis ja siemenet kylvetty, oli juhlat ja kun sato oli korjattu, oli taas juhlat.  Juhlat lisäävät yhteisöllisyyttä, sosiaalista kanssakäymistä ja onnistumisen tunnetta tehdyn työn jälkeen.  Pitäisiköhän meidänkin Suomessa opetella palkitsemaan itseämme juhlimalla?

Minä esittelin pojille meidän koulun videoita, joita löytyy Youtubesta.  Erityisesti Grasujen video sai erään opiskelijan innostumaan.  Hän on erittäin hyvä piirtäjä ja taitava tietokoneen kanssa.  Lisäksi hän puhui espanjan lisäksi englantia, joten meillä juttua riitti.  Valitettavasti C.E.E. Raquel Payán koulussa ei voi opiskella graafista suunnittelua.

Esittelin myös Suomesta tekemäni Power Pointin valokuvineen kolmessa eri luokassa.  Olin tarkoituksellisesti laittanut esitykseeni vähän erikoisia asioita ja kuvia, kuten avantouintia, keskiyön auringon, joulupukin ja poroja.  Esitykseni herättikin sekä iloa että ihmetystä oppilaissa ja opiskelijoissa.

Iltapäivällä opetin liikuntaa toisen opettajan ja yhden ohjaajan kanssa.  Tein erityisesti töitä Pol-nimisen autistisen pojan kanssa.  Pol ei ota kontaktia kehenkään, vaan pyyttelee itsekseen.  On tehtävä töitä, jotta häneen saa yhteyden.  Yritin saada hänet heittelemään palloa kanssani, mutta hän pysytteli omassa maailmassaan.  Vaihdoin jalkapalloon, ja joka kerta, kun potkaisin pallon hänelle, sanoin hänen nimensä. Tämä sai hänet vähän toimimaan: silloin tällöin hän potkaisi pallon jonnekin ja minä juoksin hakemaan sen takaisin.  Vielä kerran vaihdoin palloa isoon terapiapalloon.  Joka kerta kun vieritin pallon hänelle, sanoin "por favor Pol" ja kun hän vieritti pallon takaisin  minulle, sanoin "gracias".  Se nappasi.  Sain hänet ulos kuorestaan ja vierittelimme palloa toisillemme pitkän tovin.

Työpäiväni päättyi taas klo 14.30.  Syötyäni myöhäisen lounaan klo 15 maissa, tein taas 1½ tunnin mittaisen kävelylenkin rannalla.  Merivesi on vielä lämmintä ja aallot huuhtelevat mukavasti varpaita.  Lenkin jälkeen on ihana pulahtaa uimaan  : )

Tänään tällaista!

terveisin Kirsti

Fwd: Takk, halló, bless, jökull...

---------- Edelleenlähetetty viesti ----------
Lähettäjä: Raisa Tanner <raisatanner@gmail.com>
Päiväys: 28. syyskuuta 2015 klo 22.08
Aihe: Takk, halló, bless, jökull...

Kiitos, terve, heipä hei, jäätikkö ; siinä ensimmäisen Sólheimar päivän sanastoa :)

Työelämäjaksomme Islannissa alkoi sääennusteiden mukaisesti. Seuraaviksi seitsemäksi päiväksi on luvattu sadetta, hieman enemmän sadetta ja ehkä vielä rankempaakin sadetta. Ensi tiistaina saattaa olla poutaa J .Eipä huolta, meitä kahta tänne saapunutta Kiipulan ammattiopiston työjaksolaista ei pienet sateet haittaa.

Sunnuntaina 27.9. me kaksi , opettaja Leena Litzen (KÄTÄ) ja ohjaaja Raisa Tanner (Metsäala) aloitimme matkamme kohti Islantia.

Lento Helsingistä Reykjavikiin sujui matkailuvideoita katsellen. Kolmen tunnin aikana saatoimme tutustua maahan lännestä itään, etelästä pohjoiseen. Hyvä niin, sillä tulevien päivien aikana olemme melko tarkasti täällä Sólheimarin Eco-Villagen alueella.

Kohteemme sijaitsee n. 90 km päässä Reykjavikista. Linja-autot eivät illalla kulkeneet, joten vasta tänään pääsimme matkustamaan  Selfossin kaupunkiin ja sieltä yhteyshenkilömme Herdís Fridriksdóttirin kyydillä tänne Sólheimariin. Olemme melko etäällä kaikesta…

Sólheimarin yhteisössä asuu ja työskentelee n. 100 henkilöä. Osa on eri-ikäisiä kehitysvammaisia, osa kansainvälisiä vapaaehtoistyöntekijöitä ja osa paikan työntekijöitä. Kehitysvammaisia on n. 45 ja heitä kutsutaan puheessa mukavasti    "home people  "– nimellä.

Ensimmäisen päivän tunnelmat voi tiivistää sanaan yhteisöllisyys. Meille esiteltiin paikan workshopit; puutyöpaja, kynttiläpaja, leipomo, kutomo, kasvihuoneet ja taidepaja.  Kaikki tervehtivät, tulevat esittelemään itsensä ja katsovat kiinnostuneesti meitä uusia ihmisiä . Kaikesta huomaa, että väki on tottunut kohtaamaan ihmisiä. Lounaalla ruokapöydät täyttyivät yhteisön ihmisistä hyvin luontevasti, kuka mahtoi olla työntekijä, kuka asukas, kuka vapaaehtoinen, oli vaikea tietää.

Aamuisin klo 9 yhteisön väki kerääntyy aloittamaan päivän  lyhyellä aamutapaamisella. Laajalla nurmialueella on tilaa kaikille. Huomenna meidät uudet tulokkaat esitellään. Oma päiväni alkaa jo klo 8 Leipomolla, joten tuoreen leivän tuoksusta lähden toivottamaan hyvät huomenet koko yhteisölle.

Kuvat ovat ruokalarakennuksen sisääntuloaulasta.

Góda nótt  Sólheimarista.

Raisa

--

Raisa Tanner

wa-jaksolla Islannissa (Leena Litzen Kiipulasta)

Saavuttiin eilen Reykjavikiin Raisan kanssa ja yövyttiin Gastahausissa. Aamulla bussilla Selfossiin ja siellä odotti yhteyshenkilömme Herdis Solheimarin ecovillagesta, joka siis on Wa-jakson määränpää Islannissa http://www.solheimar.is/

Islanti on kuin suoraan satukirjasta: maisema kivinen ja kivoja huippuja maisema täynnä. Savuja nousee ajoittain maan uumenista. On aika koleaa ja satanut koko päivä.

Olemme saaneet tänään tiiviin esittelypaketin Solheimarista ja myös esittelykierroksen täällä. Tämä on noin sadan ihmisen työyhteisö (ja n 60? kehitysvammaisen ihmisen, vapaaehtoistyöntekijän sekä Solheimarin työntekijän asumisyhteisö). Työskentelyssä korostuu ekologisuus, kestävä kehitys ja jonkun verran steinerilaisuus.

Aloitan huomenna kudonnan työpajassa, johon kävin tänään tutustumassa. Työpajan vetäjänä on Karen ja siellä näkyi työskentelevän 5 työpajalaista. Työpajoissa näytti olevan tuon verran työpajalaisia joten yksilöllisten tuotteiden valmistaminen on mahdollista. Tunnelma työpajoissa oli hyvin ystävällinen, rauhallinen.

 

 

 

 

 

Ensimmäisen päivän kokemuksia

Parasta espanjalaisessa koulussa on sen alkamisaika.  Tällaiselle aamu-uniselle sopii hyvin, että koulu alkaa klo 9.30.  Yöllä oli kova ukonilma ja aamupäivälläkin vielä tuli pari kovaa sadekuuroa.  Sellainen sää täällä vaikutti niin, että torimyyjät eivät tulleet torille, eivätkä kaikki opiskelijat kouluun.  Varsinaisen koulurakennuksen vieressä olleen konttimoduulirakennuksen luokkahuoneeseen satoi ikkunan vierestä sisään niin, että luokan lattialla oli sentin verran vettä.  Se ei kuitenkaan haitannut opiskelijoita.  Miquel kertoi, että heille on luvassa konttirakennuksen tilalle uusi rakennus parin vuoden päästä ("I hope so").  Miquel ei muuten enää olekaan "vain" liikunnanopettaja, vaan hänestä on tullut myös headmaster.

C.E.E. Raquel Payàn oppilaiden ja opiskelijoiden erityisen tuen tarve vastaa meidän Telma-luokkien opiskelijoiden tuen tarvetta.  Kauempana asuvat oppilaat ja opiskelijat haetaan kouluun koulun omilla pikkubusseilla, joita on kolme.  Kun bussit ajoivat pihaan, ryntäsivät opettajat ja avustajat heitä vastaanottamaan suojaten heitä sateenvarjoin tihkusateelta.  Nousisikohan meillä kouluntulomotivaatio, jos meilläkin opiskelijat saisivat noin "kuninkaallisen" vastaanoton aamuisin?

Ensimmäiseksi työskentelin alle 10 vuotiaiden musiikkitunnilla.  Ennen kuin musiikinopettaja tuli luokkaan klo 10.00, oli luokan ohjaaja käynyt oppilaiden kanssa läpi, mikä viikonpäivä, monesko päivä ja mikä kuukausi nyt on.  Ohjaisin Abdel-nimistä poikaa, joka ei millään olisi jaksanut keskittyä opiskeluun.  Minulle oli uusi kokemus mitä kaikkea musiikin avulla voi opettaa: matematiikkaa, äidinkieltä (vokaalit), ajanhallintaa jne…

Sen jälkeen nämä pikkuoppilaat menivät "teatteriin".  Teatteri oli koulun liikuntatila, jossa he katselivat elokuvia.  Tämä elokuvatuokio oli myös henkilökunnan lounastauko.  Samalla kun he pitivät tilassa järjestystä ja irrottelivat riitelijöitä toisistaan, tai lohduttivat itkeviä, he haukkailivat eväitään. 

Oppilaiden ja opiskelijoiden lounastauko oli klo 13.30-14.30, mutta silloin henkilökunta piti kokousta jonka aluksi esittelin koulun henkilökunnalle Validia Ammattiopiston Power Point –esityksenä.

Ehdin myös käväistä "ammatillisen oppilaitoksen puolella", joka oli se konttirakennus pihassa ja seurata hetken koulun kolmen fysioterapeuttien työskentelyä.  Näin ensimmäistä kertaa laitteen, jonka nimi oli Horse, ja jolla annettiin "ratsastusterapiaa".  Pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan. Koin oloni melkein rodeotähdeksi.

Syyskuussa on C.E.E. Raquel Payàn koulussa vielä lyhennetty koulupäivä ja oppilaat ja opiskelijat pääsevät kotiin lounaan jälkeen klo 14.30.  Torstaina, eli lokakuun alusta, koulupäivä pitenee klo 16.00 asti, mutta päivään kuuluu yksi ½ tunnin tauko ja yksi 1½ tunnin tauko, jolloin on lounas ja siesta.  Saapi nähdä, löytyykö meikäläiselle jokin riippukeinu siestan pitoa varten!  Huomenna ainakin otan omat eväät mukaan "teatteriin", sillä nälkä oli hirmuinen kun työpäiväni päättyi klo 15.00, enkä ollut syönyt kuin aamupalan.

Siestaa odotellen!

Kirsti Haanperä

Validia Ammattiopisto

Lisäys

Ihan ei mennyt putkeen ensimmäinen blogipäivitys.  Unohtui kertoa kuka siellä Deniassa oikein on.

Olen siis:

Kirsti Haanperä

LitM

Validia Ammattiopiston opettaja

Opetan Työkyvyn ylläpitäminen, liikunta ja terveystieto - tutkinnon osan osa-aluetta.

Terveisin Kirsti

Working Abroad -jakso alkaa

Huomenna maanantaina 28.9.2015 minulla on Working Abroad –jakson ensimmäinen työpäivä Espanjan Deniassa sijaitsevassa erityiskoulussa COLEGIO DE EDUCACIÓN ESPECIAL RAQUEL PAYÀ:ssa.

Denia on Etelä-Espanjassa sijaitseva noin 45 000 asukkaan kaupunki. Kaupungin parhaita puolia ovat kauniit hiekkarannat, jotka houkuttelevat kaupunkiin turisteja ja sen historia.  Tulopäivänä kävinkin jo katsastamassa 1100-luvulla rakennetun Denian linnan tai oikeammin sen rauniot ja argeologisen museon. 

C.E.E.Raquel Payá on pieni koulu, alle 100 oppilasta ja opiskelijaa.  Koulussa voi opiskella esikoulusta ammatilliseen tutkintoon saakka. Olen tehnyt koulun kanssa yhteistyötä jo Healthy Habits Comenius-projektin yhteydessä, mutta en ole vieraillut koskaan koulussa.  Projektin puitteissa olen kuitenkin tutustunut jo liikunnanopettajaan Miquel Ivarsiin, sekä muutamaan muuhun opettajaan, avustajaan ja opiskelijaan.

Ensimmäinen työpäiväni sisältää tutustumista kouluun ja sen oppilaisiin, opiskelijoihin, henkilökuntaan, opetusmenetelmiin, tiloihin….  Kahtena päivänä olen C.E.E.Raquel Payán liikuntatunneilla toisena opettajana. Tällöin tiedän pääseväni ainakin melomaan.  

Perjantaisin koulun opiskelijat ja oppilaat viettävät päivänsä poissa koulusta. He vierailevat erilaissa paikoissa, integroituvat muiden koulujen oppitunneille ja monin tavoin osallistuvat erilaisiin yhteiskunnan normaaleihin aktiviteetteihin.  Tällöin muutama koulun opiskelija esittelee minulle kaupunkia ja sen nähtävyyksiä.  Miguelilta olen saanut tietää, että pääsen tutustumaan myös toiseen oppilaitokseen Centro Ocupacional La Xaraan, joka on ns. tavallinen ammatillinen oppilaitos, jonka kanssa he tekevät yhteistyötä. 

Itse olen valmistautunut kertomaan Suomesta kuvin ja sanoin.  Miquel on kääntänyt esitykseni englannista espanjaksi.  Esitykseni käsittelee Suomen luontoa, koulujärjestelmää, suomalaisten harrastuksia ym.  Kuuluisimpina suomalaisina esittelen mm. Joulupukin ja Muumit.  (No, on joukkoon päässyt muutama muukin tunnettu suomalainen.)  Esittelen myös oman oppilaitokseni Validia Ammattiopiston, mutta se esitys on vain englanniksi. En halunnut työllistää Miquelia liikaa kielenkääntäjän tehtävissä, hän kun on "vain" liikunnan opettaja, kuten minäkin.

Toiseksi viikoksi vaihdan n. 50 km päähän Deniasta, Calpen kaupunkiin.  Siellä menen myös erityiskouluun, mutta siitä lisää myöhemmin.

Odotan näitä viikkoja mielenkiinnolla.