Se on siinä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyy työelämäjaksoni Iso-Britanniassa. Se mitä kuvin ei voi kuvata, on mobiiliyhteydet. Työnantajani puolesta olleet mobiiliyhteydet eivät toimineet tällä matkalla (syystä jota en tiedä), ja siksi olin riippuvainen ilmaisista wifi-yhteyksistä. Tämä aika ajoin vaikeutti blogin päivittämistä ja yhteyksien pitämistä. Jos jokin olisi voinut olla toisin, se olisi juuri nämä mobiiliyhteydet. Mutta koska tanssi on alana pääosin tietotekniikkaan sitomaton ala, sain silti jaksoltani sitä sisältöä itselleni jota lähdinkin hakemaan.

Täällä Jari Karttunen, Lontoo.

Keep calm and take class.

Viimeisiä viedään… Niinpä on aika aloittaa työelämäjaksoni loppuarviointia. Tänään minun oli tarkoitus mennä seuraamaan Phoenix Dance Theatren uuden ensi-illan läpimenoa, mutta se peruuntui koska televisiosta tuli kuvausryhmä kuvaamaan ja haastattelemaan -ja olisin ollut varmaan tiellä. Englantilainen sanonta:" It may become a bit packed" kuvannee tilannetta hyvin. Todella hyvä, että Phoenix saa ilmaista mainostusta televisiossa uudelle illalle ensi viikolla West Yorkshire Playhousessa. Ilmainen julkisuus tanssialalla on aina ekstraa ja varsin tärkeätä koska tuotanto- ja markkinointibudjetit ovat joka tapauksessa rajallisia.

Niinpä tein tänään jälleen käänteisen tanssijan työpäivän. Aloitin aamupäivällä kuntosali- ja oheisharjoittelulla ja Pilates-harjoituksilla. Loogisesti rakentuva, systemaattinen harjoittelu on ollut kaiken avain tällä työelämäjaksollani. Keskustelimme asiasta mentorini Veeran kanssa eilen ja tulimme siihen lopputulemaan että vaikka opettaakin tanssia, on tärkeää saada kokea kehossaan loogisia jatkumoita ja liikkeiden ja liikeratojen kehittelyä pienistä osista kokonaisuuksiksi. Tätä edellä mainittua ei useinkaan tanssinopettajana saa kokea koska opetustilanne on opiskelijoita varten ja opettajan oma osallistuminen fyysiseen harjoiteluun on pätkittäistä, ja niin sanoakseni vajaata koska opettajahan on tunnilla ja harjoituksissa opiskelijoita varten. Siksi tämä edellä kertomani loogisesti rakentuva harjoittelu ja siihen liittyvä systematiikka ovat jaksoni suurimpia oivalluksia ja kehityksen mittareita.

Tänä aamuna silmiini osui YLEn artikkeli tanssijan Sami Saikkosesta ja hän määritteli tanssijan ominaisuuksia hyvin. Saikkonen katsoo, että tanssija tarvitsee viisi ominaisuutta. 

– Ensimmäisenä hänellä pitää olla urheilijan fysiikka, sen lisäksi näyttelijän kyky ottaa näyttämön haltuunsa, kuvanveistäjän muototaju, runoilijan sielu ja kaiken päälle muusikon herkkyys. [ http://yle.fi/uutiset/itsekritiikki_syrjaan__sami_saikkonen_haastaa_myos_katutanssijat_tanssimaan_sibeliusta/7764213 ] 5.2.2015

Kuitenkin olen sitä mieltä, että tanssijan ensimmäinen harjoiteltava ominaisuus on tuo fysiikka ja fyysiset valmiudet.

Tällä jaksollani olen huomannut että joogan elementtien käyttö ja hyödyntäminen tanssissa on ollut erittäin rikasta. Olipa kyse tanssijoiden omasta harjoittelusta, aamutreenistä tai oheisharjoittelusta. Siinä suhteessa olen ilolla todennut, että Keskuspuiston ammattiopiston tanssialan koulutuksessa olemme olleet samoilla linjoilla joogan suhteen ja sen integroinnissa tanssijan työhön. Myös Pilates-harjoittelusta olen saanut paljon omaan työhöni. Varsinkin kun se on ollut tanssijan kehotiedon kautta suodattunutta ja siten integroituu suoraan tanssiin.

Torstaina suuntasin iltapäivällä kohti Lontoota ja huomenna perjantaina on sitten lento kotiin. Pineapple Dance Studios´in seinällä oli tuo yllä oleva slogan: Keep calm and take class. Siinä on sekä minulle että opiskelijoilleni hyvä neuvo: mennä kohti tanssin treenausta ja harjoittelua vaikka se tuntuisikin vieraalta tai kehossa tuntuisi sinä päivänä vaikkapa kipua. Tanssijan yksi taito on kuunnella kehoaan ja tanssia sen ehdoilla koska meillä on vain yksi keho. Silti kaikista kehon signaaleista huolimatta kannattaa harjoittelu. Se vie tanssijan kehotietoisuutta ja osaamista aina eteenpäin.

Lontooseen saavuttuani yritin saada lipun Mook of Mormon –musikaaliin. Huippusuosittuun esitykseen oli kyllä muutama lippu, mutta 149 puntaa oli kyllä minulle yli kipurajan. Yritin saada lippua myös Cats –musikaaliin, mutta se oli loppuunmyyty. Eikä ihme sillä sen pääroolissa esiintyy Nicole  Scherzinger joka tunnetaan parhaiten The Pussycat Dolls –yhtyeen entisenä  päälaulajana. Niinpä käytin ilta-aikani muun muassa nostalgoiden Danceworks –studiolla Oxford streetin lähellä.

Summa summarum: Työelämäjaksoni ensimmäinen viikko oli todella täynnä kaikkea ja pitkiä päiviä. Nautin siitä sataprosenttisesti, mutta pitkät päivät kostautuivat hieman toisella viikolla: en jaksanut harjoitella ihan niin hyvin kuin olisin halunnut. Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, työelämäjaksoni oli yhdistelmä kiinnitetyn tanssijan ja freelancerin työnkuvia. Ehkä tässä taustaa ensimmäisen viikon pitkiin työpäiviin. En toki kiellä ettenkö omasta innostuksestani ja mielenkiinnostani käsin olisi ahminut kaikkea mahdollista. Joka tapauksessa sain näistä kahdesta viikosta todella paljon opettajana ja ihmisen,  ja olen kiitollinen, että olen saanut tämän mahdollisuuden.

Täällä Jari Karttunen, Lontoo

Continuous Professional Development.

Nyt se löytyi! Nimittäin tuo yllä oleva englanninkielinen nimi työelämäjaksolleni –kiitos mentorini Veeran! Tämä nimi kuvaa mielestäni paljon paremmin jaksoni tavoitetta kuin Working Abroad. Ja Veera kertoi, että kyseessä oleva nimi on käytössä Iso-Britanniassa kaikissa työyhteisöissä ja sopii hyvin tähän minunkin jaksooni.

Tässä kahden viime päivän pohdintojani:

Samat asiat ne puhuttavat täällä kuin kotimaassakin: Peruskoulun uudistus, työpaikan arvot ja terveydenhoito, kaiken muun lisäksi. Sinänsä ymmärrettävää kun monissa länsimaissa ollaan siirrytty tietoyhteiskuntaan ja työ on muuttunut suorittavasta työstä yhä enemmän tieto- ja asiantuntijatyöhön. No, tässä samalla sitten mietin, että mihin ammatillinen koulutus Suomessa etenee ja millaisessa toimintaympäristössä –ja millaista työelämää kohti… Samoin tiedon määrä ja sen hallinta puhututtavat. Monet kertovat kuinka paljon lukemattomia sähköposteja onkaan… Professori David Levitin on juuri julkaissut kirjan joka voi tuoda helpotusta neurotieteiden näkökulmasta: http://www.theguardian.com/science/2015/jan/18/modern-world-bad-for-brain-daniel-j-levitin-organized-mind-information-overload

Samat ne ovat haasteet opetustyössäkin tänä päivänä. Tämä edellä mainittu kirja on varmaan tutustumisen arvoinen.

Myös köyhyys ja vähäosaisuus puhututtaa Iso-Brianniassa. Tästä teemasta näin West Yorkshire Playhousessa  huikean esityksen Broke keskiviikkona. Esitys on valmistettu devising-menetelmällä ja se on jotain näytelmän ja fyysisen teatterin välimaastossa liikkuvaa. Itselleni oli mielenkiintoista seurata esiintyjien koreografiaa, joka oli todella tarkkaan ja yksityiskohtaisesti harjoitettu ja mietitty. Esityksen jälkeen kävimme herkullisen keskustelun mentorini  kanssa aina yliopisto-opiskelun kalleudesta ja työväenluokan ahdingosta Britanniassa aina vallitsevaan poliittiseen järjestelmään ja  transmodernismiin saakka. Ennen esitystä käsittelimme monia teemoja, kuten tanssikoulutusta yliopistossa, Pilateksen englanninkielisen terminologian kääntymistä suomen kielelle ja tanssijan ja tanssinopettajan oman kehollisen kokemisen tärkeyttä oman työn kehittämisessä ja työssäjaksamisessa.

West Yorkshire Playhouse on vuonna 1990 avattu teatteri, joka on saavuttanut mainetta sekä koti- että ulkomailla. Peruskiven muurasi vuonna 1989 Dame Judi Dench, joka tunnetaan Suomessa muun muassa televisiosarjoista Kuinka isosisko naitetaan, Vanha suola janottaa Cranfordin naiset. Ja tietenkin elokuvista kuten kahdesta James Bondista.

Lisää Playhousesta: http://www.wyp.org.uk/about-us/what-we-do/biography/

Playhouse on kunnostautunut myös dementia-ystävällisten esitysten tuottajana:

http://www.wyp.org.uk/about-us/our-blogs/back-stage-blog/news-stories/announcing-our-first-dementia-friendly-performance/

Konsultoin jo dementia-ystävällisestä esitystoiminnasta erästä suomalaista kollegaa, ja uskon, että tulen viemään tätä esityskonseptia eteenpäin tanssialan opintojen kehittämisessä.

Jos vertaan omaa alaani vaikkapa musiikkialaan, on muutoksia tapahtunut vähemmän tanssialalla. Musiikkialalla teknologian kehitys ja mukaantulo on muuttanut alaa merkittävästi. Tanssiala on edelleen varsin käytännön läheinen ala fyysisyydessään. Ihailin Phoenix Dance Theatressa toiminnan organisoituneisuutta: kuinka harjoitettavien esitysten koreografiat oli kirjattu ylös kansioon ja harjoituttaja pystyi aina tarkistamaan sieltä tiettyjen kohtausten askelmerkit. Vaikka voisi ajatella että videota käytettäisiin yhä enemmän, mutta ei sitten kuitenkaan. Valmiiden teosten ja niiden markkinointiin toki videoitua materiaalia käytetään.

Phoenix Dance Theatressa oli myös opettavaista nähdä teosten harjoituttamista: siinä oli paljon opittavaa omaan työhöni. Myös harjoituttajan motivoiva työote ja arvostava puhe tanssijoille ovat asioita jotka puhuttelivat minua. Tiistaina minulla oli myös tapaaminen Phoenixin tanssija Sam Vaherlehdon kanssa. Keskustelussamme sain hyvää tietoa tanssijan oheisharjoitteluun ja palautumisharjoitteluun. Phoenixin tanssijoilla on kyllä upea mahdollisuus käyttää erilaisia palveluja harjoitteluun kuntosalista uintiin, saunaan ja hierontaan.

Keskiviikkona olo kehossani oli parempi kuin mitä uumoilin tiistaina illalla… Työpäiväni keskiviikkona alkoi venyttelyllä ja kuntosaliharjoittelulla sekä oppimieni liikkeiden ja koreografioiden muistamisharjoituksella ja ylöskirjaamisella. Sitten oli kontaktihenkilöni Veera Turusen kanssa. Veeran kanssa tapaamisista on jäänyt paljon ajatuksia muhimaan kuten jo edellä kerroinkin. Torstaina taas niska- ja hartiat olivat kipeinä, joka piti huomioida omassa harjoittelussa.

Ammatillisena erityisopettajana minua kiinnostaa myös erityisryhmät. Torstaina puhuimme Veeran kanssa myös käsitteen "learning disability" –laajuudesta. Nähtyäni ja koettuani yleisötyön toimintaa, huomaan, oppimisvaikeuden alle mahtuu aika paljon kirjoa, samoin kuin tuon dementia-ystävälliisyyden alle. Veera kertoikin, että "people with special needs" ei ole enää niin usein käytetty, vaan tilalle on tullut "differently abled bodies" –käsite. Tätä käytetään myös koulutuksessa laajalti. Myöskin vammaisuudesta ("disability") puhuminen ei ole korrektia, saati sitten vammaisuudesta puhuminen ("handicap").

Kuten yllä ja alla näkyy, opettajan työelämäjaksooni mahtuu paljon itse tanssia, myös puhetta, ajattelua ja pohdintaa. Olen niin kiitollinen, että olen saanut tämän mahdollisuuden. Vieraalla maaperällä keho ja mieli ovat vapaampia arjen rutiineista ja tilaa uudelle tulee ihan itsestään: Continuous Professional Development, that´s it!

Jari Karttunen

PS: Lisää Phoenix Dance Theatresta: http://www.phoenixdancetheatre.co.uk/

sama

Back in Leeds!

Lontoon kaupallisen tanssitoiminnan parissa vietetty viikonloppua vaihtui Leedsin taiteellisempaan tanssisuuntaukseen. Toiveenani oli päästä näkemään työelämään siirtyvien kandidaatti-tasoisten tanssijoiden työtä Leeds Beckett –yliopistossa, mutta se ei yrityksistä huolimatta onnistunutkaan. Niinpä tänään paluu Yorkshire Danceen.

Leedsissä koulutetaan tanssijoita myös Northern School of Contemporary Dancessä. Koululla on valmistumisvaiheessa tai jo valmistuneille tanssijoille Verve –tanssiryhmä, jonka koreografeina on nimekkäitä tekijöitä. Tanssijat saavat hyvää kokemusta tanssijan työstä ja kokoaikaisen siirtymän kohti muita tanssiryhmiä. Phoenix Dance Theatressa on myös mahdollisuus tehdä harjoittelujakso tai työskennellä oppisopimuksella.

Lisää edellä mainituista opinahjoista:

http://courses.leedsbeckett.ac.uk/dance

http://www.nscd.ac.uk/view.aspx?id=3

Fyysinen harjoittelu Yorkshire Dancessä tuntui tänään hankalalta. Kehoni on aika väsynyt viime viikosta ja viikonlopusta. Nilkkaa särkee ja nyt se säteilee varpaisiin. Tänään piti ottaa iisisti. Kipuahan tässä ammatissa pitää vain oppia sietämään… Myös oheisharjoittelua pitäisi tehdä kuntosalilla, mutta tänään en vaan jaksa. Olen jo sen ikäinen tanssintekijä, että voin olla armollinen itselleni: urani ei lähde alamäkeen näistä muutamista myönnytyksistä huolimatta :) Olinkin yhteydessä mentoriini ja huomenna minulla on tapaaminen hänen kanssaan ja teemme väliarviointia ja palauttavaa harjoittelua.

Se mikä Leedisissä on todella hyvää Lontooseen verrattu, on tanssin tilat: Yorkshire Dancessä on tilavat, korkeat salit, joissa on hyvä ilmanvaihto, kunnon puulattiat, tilavat pukuhuoneet ja säilytystilat… Lontoon Pineapplessä taas oli hieman epäsiistiä, huono ilmanvaihto ja ahtautta kaikkialla. Puhumattakaan viime viikolla näkemäni Phoenix Dance Theatren tilat, jotka hohtavat vielä uutuuttaan ja ovat todella toimivat! Toki ymmärrän, että kustannukset ovat Lontoossa aivan eri luokkaa kuin Leedsissä, mutta edellä mainittu on hyvä sanoa ääneen. ajattelin tänään että voisin ajatella Keskuspuiston ammattiopiston tanssialan opiskelijoiden viihtyvän Leedsissä. Lisäksi Yorkshire Dancen epäkaupallinen ja yhteisöllinen tanssitoiminta on lähellä toimintamme Keskuspuistossa ja Invalidisäätiössä.

Tänään sain uusia ideoita tanssijoiden core stability –harjoitteluun ja liikuntatunneille: omat muistiinpanot sekavia, mutta järkeen käyviä :) Eli otettavissa käyttöön opetustyöhön. Treenin jälkeinen rauhallinen kävely majapaikkaan -1 asteen pakkasessa selkeytti aivoja ja raikas ilma tuntui kehossa hyvältä. Matkalla BBC Yorkshiren rakennus muistutti, että BBC:ltä tulee laadukasta ohjelmaa -taidanpa katsoa televisiota ja renotutua... Good night!

Jari Karttunen

Had a nice weekend! :)

Tiivis ja touhukas viikonloppu Lontoossa takana. Kävin milempina päivinä tanssitunneilla Pineapple Dance Studiossa Lontoo Covent Gardenissa. Sain paljon ideoita Pilates into Dance –tunnilta: kuinka integroida Pilates-harjoittelu tanssin opiskeluun ja tukea tämäntyyppisen oheisharjoittelun oivalluksia, motivaatiota ja itseohjautuvuutta opiskelijoille. Sunnuntaina näin myös Pineapplen Performing Arts Schoolin oppilaiden harjoituksia. Kun saavuin Pineappleen, katutason salissa oli käynnissä lasten lauluharjoitus ja kellarissa balettitunti. Yläkerrassa oli street dance –tunti meneillään. Performing Arts Schoolissa on tunteja lapsille ja nuorille. Oppilaat voivat aloittaa koulussa aivan pienenä ja opettajien kontaktit ympäröivään Lontoon West Endin  teatterielämään ovat tiiviit. Pineapplessä pidetään usein myös koetilaisuuksia mainoksiin, tanssiryhmiin, produktioihin, valtameriristeilijöiden show-tuotantoihin sekä musiikkibisnekseen. Tanssijoilta vaaditaan usein myös laulutaitoa.

Pinapplen perustaja Debbie Moore on Briteissä ikoni. Hän oli ensimmäinen naisyrittäjä joka on listasi yrityksensä pörssiin. Hänelle kuningatar on myöntänyt arvonimen OBE (Officer of the Order of the British Empire). Lisää Debbiestä: http://www.pineapple.uk.com/debbie-moore

Lontooseen saavuttuani onnistuin myös saamaan lipun saman illan Billy Elliot –musikaaliin Victoria Palace Theatressa. Upea esitys muistutti siitä tanssin upeasta voimasta ja laadusta, jossa ei sanoja tarvita.